Ensimmäinen lihasjumi - kenkäajatuksia

Nämä vai jotkut toiset?

Pohkeeni ovat jumissa, vasen enemmän kuin oikea. Ei pahasti, mutta sen verran, että tuntuu. Edellinen kerta oli melko tarkalleen 4 vuotta sitten, kun innostuin kuntouttamaan murtumasta toipuvaa nilkkaani. Pohje meni niin juntturaan, että pari kokonaista fysioterapiakertaa meni pelkkään säären pehmittelyyn. Se sattui ja oli ikävää. Pian sen jälkeen minulla todettiin nilkassa rasitusmurtuma ja sain uudet 10 viikkoa sairauslomaa ja kyynärsauvat takaisin. Sinä päivänä harmitti aika paljon. Saatoin tirauttaa itsesäälin kyyneleenkin. 

Luulen, että minun täytyy ottaa selkoa kenkäasioista, millaisia jalkineita minun kannattaisi käyttää, kun aikeena on kävellä paljon ja pitkään. Minulla ei ole koskaan ollut vaelluskenkiä, mutta tiedän ainakin yhden merkin, joka herättää kunnioitusta, se on tietysti Meindl. Kun pojat olivat pieniä, ostimme Saksasta aivan pikkuruiset Meindlit alehyllystä toiselle heistä, ne olivat niin sievät, että ne olisi voinut laittaa vitriiniin. En ole varma, onko ne annettu eteenpäin, vai laitettu talteen. Siis kengät, ei pikkupoikia.

Olen käyttänyt jonkun verran Feelmaxin kenkiä, näitä paljasjalkatuntumaa hakevia jalkineita. Yhdet varhaista mallistoa olen kävellyt puhki, toiset hankin liian pientä kokoa ja kolmannet, pitkävartiset ovat käyttämättöminä neljättä vuotta. En oikein tiedä, voisiko Feelmaxeilla oikeasti kävellä Caminoa. Kestäisivätkö niiden pohjat, tukisivatko ne nilkkoja tarpeeksi? Olen metsästellyt käyttökokemuksia Feelmaxeista netistä ja harkitsen Kuuva 3:n hankkimista kokeilukäyttöön. Firman oma sivu ei puhu kolmosista mitään, mutta muualta olen bongannut korkeavartisen kolmosen. Feelmaxeissa kiehtoo ajatus keveydestä ja siitä, että niitä mahtuisi kokonsa ja painonsa vuoksi mukaan kaksikin paria, joten voisi caminon aikana vaihdella käytössä olevaa jalkineparia ja siten tuoda jaloille vaihtelua.

Tänään minullakin alkoi loma, Kammenpyörittäjällä jo eilen. Olen häärännyt yhtä jos toista, mutta viisi yövuoroa yhtä kyytiä alkaa vaatia veronsa ja luulen, ettei unta tarvitse erityisesti haeskella illalla. Aamulla kello soi loman kunniaksi hyvin varhain, sillä lennähdämme Kammenpyörittäjän kanssa Portugalin maaperälle Azoreille, jossa toivoaksemme näemme upeita maisemia, syömme hyviä merenantimia ja kävelemme monta haastavaa kilometriä!