Nyt kun on käsillä vuoden pimeimmät ajat, on tärkeää miettiä, miten näkisi kulkea. Vieläkin tärkeämpää on tulla nähdyksi. Kokeilimme ottaa muutamia kuvia siitä, miten näyn ilman erillisiä näkymisvarusteita. Kammenpyörittäjän minulle lainaama Vaude-reppu on varustettu heijastimilla, enkä ole sen kanssa aivan näkymätön.
Kun puen päälleni pyöräilyyn alunperin hankitun huomioliivini, paistan jo melkoisesti pimeydessä. Koska pidän vempeleistä, asensin oikean jalan kenkään germaanimarketista ostamani led-valon. Sen saisi vilkkumaankin, mutten sentään olen pikkutyttö.
Työmatkastani on noin kolmannes tietä, jolla ei ole katuvalaistusta. Kuutamolla näkee kyllä kulkea, mutta niitä hetkiä, että olisi täysikuu ja selkeää, on verraten harvoin. Ostimme Azoreilta Decathlonista valopakkauksen, joka ladataan USB:n kautta ja on sommiteltavissa pannalla otsalle tai nipsulla vaikka repun olkaimeen. Valon kulmaa voi säätää osoittamaan joko suoraan eteenpäin tai eri kulmiin alaspäin. Valittavana on punainen valo ja kolme eri kirkkautta valkoista valoa. Punainen on käyttökelpoinen pimeäkuvaamisessa tai kaukoputkihommissa, tai kulkijan selkäpuolella vaikka reppuun kiinnitettynä. Yhdellä latauksella laite toimii useita tunteja. Hintaa lampulla muutamin eri kiinnikkein ja latauslaitten kanssa oli 16 euroa.
Ylläolevissa kuvissa näkyy miten huomioliivini hohtaa pimeässä ja kulkuvaloni valaisee tietäni. Kulma on hyvä säätää melko alas, ettei se paista liika vastaantulevien silmiin.
Tällä viikolla olen ehtinyt kävellä vain vähän, noin 30 km. On ihan hassua, että se tuntuu jo vähältä, kun vielä pari kuukautta sitten en kuvitellutkaan käveleväni kuin autolle ja sieltä pois. Kahdensadan kilometrin raja lähestyy ja innostun kävelemisestä joka päivä lisää!
Tietokoneeni otti ja hajosi viikolla, suurinpiirtein minuutti sen jälkeen, kun sain Campasimpukan puolelle kirjoittamani postauksen julkaistua. Vielä siitä osan vaihtamalla tullee peli. Valokuvia meni muutama tuhat bittiavaruuteen. Noin neljä viidesosaa niistä oli tuplia ja triploja samoista pullapaloista, joten suurta vahinkoa ei tapahtunut. On kyllä orpo olo ilman omaa omppuani. Se hyvä puoli tässä on, että olen opetellut monta juttua iPadistani. Ei tällä ole kovin kätevä postauksia rustata, joten Azorien matkan loput ravintolakokemukset ja kävelyretkipostaukset joutuvat vielä odottamaan.
Näkymisestä ja näkemisestä ei voi kirjoittaa liikaa, sillä niin moni kulkee varsinkin kaupungissa ilman heijastimia ja valoja.
VastaaPoistaTietokoneen hajoaminen on ihan kamalaa. Meillä on tällä hetkellä automaattivarmuuskopiointi langattoman netin purkkiin aina, kun läppärissä jo johto seinässä, joten kuvien ja töiden ei pitäisi tuhoutua. Toivottavasti saat ompun terveenä takaisin.
Sitä purnukkaa me juuri illalla muistelimmekin teidän hyllyn päällä. Luulen, että koneeni vielä tulee käyttökelpoisena takaisin, muutaman vuoden vielä kukkuu ja sitten on vaihdon aika. Puhelimeni varmaan sitä ennen uinahtaa ikiyöhön, ehkä siinä vaiheessa uusin molemmat. Eikä merkinvaihto ole mielessä:)
PoistaTuli mieleen vielä tuosta näkymisestä, että selvästi jotkut ihmiset luulevat, että katuvalot riittävät tekemään kävelijän näkyväksi, mutta kun tie on märkä, asia on melkein toisinpäin, musta tie imee kaiken valon. Joskus on karmaisevan hassunnäköistä, kun lemmikki on asianmukaisesti hihnaa myöten heijastutettuna, mutta naru menee tyhjyyteen, kun ulkoiluttaja on mustassa pimeydessä.