Espanjaa taapertajalle

Ostin eilen espanjankurssin äänikirjana ja nyt ovat kieliongelmat ratkaistut. Kun lähden keväällä 2016 kävelemään caminoa sisareni kanssa, hän tulee hämmästymään, kuinka täydellistä espanjaa pikkusisko puhukaan! Tämä on vielä savolainen projekti, aloittamista vaille valmis, mutta pieni unelmointi sallittakoon. 

En enää muista, kuinka uutta kieltä aletaan oppia. Aloin opiskella saksaa lukion ensimmäisellä luokalla ja siitä on todenpuhuakseni enemmän kuin muutama vuosi, siitä on 33 vuotta. Vielä kauemman aikaa on siitä, kun aloitin englannin opiskelun. Silloin elimme Where's the cat?- aikakautta. Pitempään elämästä nauttineet tietävät, mitä se tarkoittaa. Hello hello hello, voi miten psykedeelistä kieliopetusta! Kokonainen sukupolvi oppi sanomaan, että the cat is in the moon, vaikka olisi pitänyt sanoa on the moon.

Stan ja Dud lainakuvassa

Lapsena näin kavereideni kotona hienoja tekosamettipintaisia kielikurssisalkkuja, joissa oli koloset c-kaseteille ja oppivihkoselle. Heidän äitinsä (harvemmin isänsä) opettelivat näistä ylellisistä seteistä italiaa ja ranskaa, mutten tiedä kuinka hyviä oppimistuloksia heillä oli. Joskus vielä näkee salkkuja kirppareilla, mutta myynti ei taida olla kovin kiivasta. 

Minä en ole opiskellut  kieliä kuin koulumuotoisesti, kiltisti oppitunnilla opettajan esimerkkiä toistellen, tai ajoittain katkeilevaa magnetofoninauhaa kuunnellen. Niinpä en nyt osaa sanoa kuinka minun tässä missiossani käy. En ole vielä ääninäytettä enempää kuunnellut ostostani ja itseni tuntien siirrän aloitustakin tuonnemmas, sillä turhahan tässä on liian aikaisin mitään opetella, ettei vain pääse unohtumaan ennen varsinaista tarvetta.

Pitää etsiä entistä syrjäisempiä kävelyreittejä, että kehtaan ääneen toistaa äänikirjan esimerkkilauseita. Raportoin tuonnempana, miten kieliopintoni edistyvät. Äänikirjan pituus on 4h 30 min, joten eihän siinä kauan nokka tuhise. Hyvä itseluottamus on yksi hyveistäni.