39 vuorokautta

40 olisi kuulostanut paremmalta, tai 50 vielä paremmalta. Mutta mennään nyt luvulla 39. Niin vähäksi on kutistunut päivien lukumäärä ennen vuorotteluvapaani alkua. Minulle on palkattu sijainen ja vuorotteluvapaasopimukseni on monena kopiona korvaushakemuspapereiden kanssa (ettei vain pääse hukkaantumaan). Korvausta en pääse hakemaan ennen kuin olen saanut palkkatodistuksen viimeisten vuorolisien mentyä maksuun. On pitänyt aivan läpsytellä poskia ja muistutella itselleen, vielä pitää olla tarkkana, ettei vaan sattuisi mitään. Lähinnä töissä, eikä muutenkaan kannata möhliä, sillä esimerkiksi nilkan murtaminen nyt olisi katastrofi.

Helmikuun ensimmäisen päivän jälkeen minulla on noin 7 viikkoa aikaa valmistautua täyspäiväisesti tulevaan caminoon. Minut tuntien se tarkoittaa sitä, että 6 viikon ja kolmen päivän jälkeen aloitan miettiä, mitä sitä ottaisi mukaan. Lentolippu minun täytyy kyllä piakkoin hommata, ei toki Ranskaan, eikä nyt ainakaan Espanjaan, vaan Englantiin. 

Suunnitelmani on lentää maaliskuun puolivälin jälkeen sisareni luokse Englantiin, viilaamme siellä varusteemme lähtökuntoon ja jollain tapaa siirrymme sieltä eteläiseen Ranskaan kuun lopulla. Caminoon varaamme 30-36 päivää, jolloin päivittäiseksi kävelymatkaksi tulee 21-25 km. Pääsiäinen on ensivuonna juuri tuolloin maaliskuun loppupäivinä, se vaikuttanee hieman siirtymäsuunnitelmiimme. Perille Santiago de Compstelaan tähtäämme 2.5. Paluu Suomeen on vielä auki, se tarkentuu sen mukaan, miten Kammenpyörittäjä hankkiutuu minua vastaan ja kuinka kiire hänellä on palata töihin.

Syksy on kestänyt aivan kamalan kauan, vieläkin on syksyistä. Lunta on Keski-Suomessa nähty muutaman purskeen verran, onneksi en ole hiihtäjä tai laskettelija, heillä lienee hermot riekaleina, kun ei pääse harrastamaan. Syyskuun lopussa päivät pimenivät nopeasti ja työmatkakävely jäi taas taustalle, kun tavoitteeni kävellä 770 kilometriä tuli täyteen ja ylittyi jopa 6 kilometrillä. Matkan tallustaminen toiseen kertaan ennen caminoa jää haaveeksi. 

Kunhan pyhät ovat ohitse, paneudun jälkeen matkasuunnitelmiini ja saatanpa yllättää itseni tekemällä jonkunlaisen valmistelusuunnitelmankin harjoituskävelyineen, pakkauskokeiluineen ja rinkankantamisineen. Ei sitä tiedä, vaikka alkaisin käydä läpi sitä huhtikuussa ostamaani kielikurssiakin?

Kävelymusiikiksi suosittelen kappaletta Sangria, jonka esittää countryn perusjässikkä Blake Sheldon. En kyllä kamalasti pidä sangriasta, mutta liippaahan se Espanjaa melko liki.