Camino de Santiagon symboliksi on aikojen saatossa vakiintunut kampasimpukan kuori. Se sattuu olemaan minulle hyvinkin tuttu muoto, sillä se on ruokablogissanikin esiintyvä symboli ja nimessä esiintyvä sanaleikki. En kuitenkaan koita väittää, että minua olisi matkittu! Olen aina pitänyt simpukankuorien keräämisestä merien rannoilla, se lienee hauskimpia puuhia, mihin ihmiset luontaisesti ryhtyvät, kun he kävelevät rannalla. Parhaat simpukkamaastot olen löytänyt Normandiasta, jossa kävimme 2000-luvun alussa muutamia kertoja perhelomilla. Niiltä reissuilta on monta pussillista simpukakuoria tallella.
Nyt tarvitsin caminoani varten oman, rinkkaani kiinnitettävän caminosymbolini ja Kammenpyörittäjä antoi minulle valittaviksi muutamia kuoria, joihin hän koittaisi porata Dremelillä reiät kiinnitysnarua varten. Valitsin muutamia erivärisiä ja -kokoisia kuoria ja nyt niissä on siistit 2,5 milliset reiät saranapuolen yläreunassa. Nyt pitäisi vain valita sitten se paras, minkä ripustan rinkkaani.
Päivän kävelymusiikiksi ehdotan Thomas Rhettin kappaletta Die a Happy Man.
Apua,mä olen lukenut blogiasi vuosia ja kommentoinutkin välillä ja en tajua blogin nimen sanaleikkiä ja se jäi nyt vaivaamaan. Apua!
VastaaPoistaAnna
Nimi liittyy ruokablogin alkuperäiseen aiheeseen, ruoantekemisen ja pyöräilyn yhdistämiseen. Meistä toinen on innokas pyöräilynharrastaja ja heitä on yleensä ns. kahta laatua, on Campan (Campagnolo) tai Shimanon miehiä, nämä ovat siis pyöränosamerkkejä. Ja meillä on Campan mies :D Näistä liimasimme yhteen Campasimpukan, joka ei siis ole väärin kirjoitettu kampasimpukka. En oikein osaa tätä selittää niin, ettei se kuulosta hölmöltä (vaikka onhan se vähän sitäkin). Itse on nimeen jo niin tottunut, ettei sitä alkuperää enää juuri ajatte.
PoistaHelpotti, kiitos Campis! Mä en tiedä pyöräilystä mitään, vaikka onkin mukavaa lukea juttujasi ja kilpailujen innoittamaa reseptiikkaa.
VastaaPoistaAnna
Hyvä kun kysyit :)
Poista