Aurinkoa nähtävillä

Eilinen sade on ainakin näin pitkäperjantain aamusta ohitse. Olen nukkunut pois unettomuutta, jota keräsin kotona. Kahden tunnin aikaero sopii minulle hyvin, vaikkei siinä mitään logiikkaa olekaan. Alan olla yhtälailla kärsimätön ja peloissani. Haluaisin päästä jo kävelemään, mutta puolet minusta jännittää sitä miten päivittäinen kävely lähtee sujumaan.

Sisarellani on vielä paljon puuhaa niin omien valmisteluittensa kuin yhteisön pääsiäistapahtumienkin kanssa, joten keksin itselleni jotain tekemistä ja pysyn pois jaloista. Sain aatteen, että menisin kävelemään, mistä kummasta sekin pätkähti päähäni? Kävelemään! Luulen, että osaisin mennä saman reitin kuin eilen kuljimme, "aina oikealle". Reitillä olimme välillä niin korkealla, että pystyin hahmottamaan missä Hilfield Friary sijaitsee, siskoni ihmetteli,  että miten näin sen yhden pihaan pysäköidyn matkailuauton sinne reilun mailin päähän. Täytyy tarkistaa onko sama matkailuauto paikallaan vielä, ettei suunnistukseni epäonnistu. Tai valita joku varmasti paikallaan pysyvä maastomerkki.

Täällä on tapa, josta pidän kovasti, hiljaisesta aamiaisesta. Sen aikana ei puhuta mitään, ei toivotella hyvää huomentakaan ääneen, ei tarvitse edes katsoa kenenkään. Kukin vain ottaa syömistä ja teetä, istuu pöytään. On aivan hyväksyttävää ottaa mukaansa lehti tai kirja ja lukea aamiaisen ajan.  Ensin olin hieman varuillani, etten vahingossa sano mitään, mutta kyllähän hiljaa oleminen introvertiltä onnistuu. Tällainen tapa voisi sopia kotonakin etenkin aamuäreille hyvin, mutta niin, että se olisi yhteinen sopimus. Kyllä sen aamiaisen voi hoitaa ilman rupatteluakin. Heti ruokailuhuoneen ulkopuolella englantilaiset jo juttelivatkin taas tavalliseen tapaan, miten nukuit, näyttää sateiselta jne.

Toinen mukava tapa oli aamun ensimmäisen työrupeaman jälkeinen teetauko suojaisella sisäpihalla. Sisareni kertoi, että se on aina ulkona olipa sää mikä hyvänsä, kovalla sateella teekärry rullataan katoksen alle. Minä en juo kovin paljon teetä, mutta täällä se kyllä maistuu hyvin.

EDIT: Aurinkoisena päivänä kannattaa pistää tallelle, kuten Kenny Chesney, Save It For The Rainy Day. Tämä on kokeilu saanko sittenkin kävelymusiikkia liitettyä postauksia muutaman mutkan kautta ilman, että postauksen päivämäärä muuttuisi. Sormet ristiin, että onnistuu!

Hieman myöhemmin:

Olikin oikein mukava 10 000 askelen mittainen auringonpaisteinen aamukävely. Nyt vastavaloon olikin paljon vaikeampi erottaa yksityiskohtia maisemasta, mutta hyvin löysin perille. Näin muutamia oravia,  rääkkyvän fasaanin (paljon meidän Paistiamme laihemman) ja muutamia lenkkeilijöitä ja pyöräilijöitä.

EDIT: Lisään tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.