Lisää virtaa

Nykyaikanakin camino voi merkitä täydellistä irtiottoa omista ympyröistä, työstä, ystävistä, jopa perheestä, jos siltä tuntuu. Sanotaan lähtiessä hei hei ja palatessa terve. Minä en sellaista halua tehdä, minulla on rakas puoliso, lapset ja läheisiä sukulaisia ja ystäviä, joihin haluan pitää yhteyttä silloinkin, kun kävelen kohti Santiago de Compostelaa. Minulle tulee mukaani puhelin ja tabletti, joilla voin pitää yhteyttä tärkeisiin ihmisiin, myös niihin joihin olen netin välityksellä tutustunut ja jotka ovat kiinnostuneita siitä kuinka minulla matkallani menee.

Kun käytetään puhelimia ja tabletteja herää aina kysymys siitä missä ja miten saa laitteitaan ladattua. Takana ovat ne nokialaiset onnenvuodet, jolloin puhelinta ladattiin lauantaisin ja muutoin vain porskutettiin menemään. Älypuhelimet vaativat virtaa joka ilta ja käyttötavoista riippuen välillä kesken päivänkin. Minä en soita puhelimellani juuri ollenkaan, viestin Whatsappin kautta ja kirjoittelen sähköpostia, enkä usko että nettiä tulee käytettyä muuten kuin wi-fin ollessa saatavilla. Suuret puhelinlaskut eivät houkuta, enkä välttämättä tarvitse espanjalaista väliaikaisliittymääkään. Voi olla, että mieleni muuttuu tässä asiassa, mutta etukäteen en aio miettiä sitä enempiä.

Sähköä on tietysti saatavilla refugioissa (sama asia kuin alberguet eli vaeltajille tarkoitetut majatalot caminon varrella), mutta etenkin ruuhkaisemmalla kaudella voi pistorasioista olla puutetta. Kenenkään ei pitäisi varata pistokkeita koko illaksi itselleen ja yöksi omat laitteensa halunnee varuiksi ottaa viereensä makuupussin sisälle, kuten muutkin tärkeimmät esineet, kuten lompakon. En maalaa piruja seinille, mutta aina kannattaa pitää huolta tavaroistaan eikä antaa mahdolliselle varkaalle tilaisuutta.

Jos sattuu niin, että jossakin majoituksessa en pääsekään lataamaan puhelintani, on minulla ikioma sähkövoimala mukanani. Se on pieni aurinkokennolaturi, joka on hankittu talouteen ties milloin, useita vuosia sitten. Nyt markkinoilla olevat ovat varmasti kevyempiä ja tehokkaampia, mutta tämäkin on melkoisen pieni, noin puhelimeni (Samsung S5 Neo) kokoinen ja painaa vain muutaman gramman enemmän. 

Aurinkokennon voi ladata tietysti siis auringonvalolla, eikä auringon tarvitse suoranaisesti paistaa kennoon, riittää että on valoisaa. Parhaiten ja nopeiten se luonnollisesti latautuu suoralla auringonpaisteella. Sen lisäksi sen voi ladata verkkovirralla valmiiksi varavirtapaketiksi, jolla ainakin yksi puhelin latautuu kertaalleen. Tänään on hyvin pilvinen sää, mutta kunhan tulee kirkkaampi keli kokeilen latautuuko kenno muovipussin läpi ja voiko se olla rinkan sivussa olevassa verkkopussissa latautuakseen. Vasemmanpuoleinen pussi olisi ihanteellinen, koska se kylkeni on periaatteessa aina aurinkoon nähden edullisimmassa suunnassa. 

Päivän kävelymusiikkiehdotukseni on Brad Paisleyn She's Everything. Se on niitä kappaleita, joissa nainen nostetaan todella korkealle jalustalle, mikä on tietysti aina mukavaa, etenkin näin naistenpäivän jälkimainingeissa. Mutta oikeasti, vähän matalampikin jalusta riittäisi, vai mitä sanotte? Eikö tuollainen palvominen tunnu ahdistavalta?