Zubirista Pamplonaan neljäntenä kävelypäivänä

Neljäs kävelypäivä valkeni pilvisenä, mutta onneksi ei satanut. Yksityinen alberguemme tarjosi jopa pienen aamiaisen, johon kuului vaaleaa leipää, voita, hilloa ja pahaa kahvia. Vaikka heräsimme puoli tuntia aiempia aamuja aikaisemmin, saimme munittua lähtemisessä vielä kauemmin  ja olimme ulkona sauvat kädessä varttia vaille kahdeksan.

Heti alkuun oli kunnollista kiipeämistä pienen tien reunaa, ei tässä hupikävelyllä oltu, se tuli muistaa. Kuljimme Zubirin suurimman työllistäjän (silkka arvaukseni), jonkunlaisen kaivosalueen reunaa, ei  mitenkään kaunista seutua. Maantie kulki tasaisella,  mutta peregrinoja ilahdutettiin ylös-alas-metodilla. Noin reilun tunnin kävelyn jälkeen alkoi taivas ensin näyttää selkenemisen merkkejä, mutta vain varsinaisesti vettä kerätäkseen ja ensin pienenä tihkuna alkanut sade muuttui kaatomalliseksi sillä välin, kun poikkesimme kahville. 

Samassa puuhassa oli monta kulkijaa, katoksen alla oli niin paljon rinkkoja,  ettei paljon enempää olisi mahtunutkaan. Olin juuri väittänyt sisarelleni,  kuinka mukavaa on, ettei tähän aikaan vuodesta ole juuri ukkosta,  kun kuului oikein kunnon jyrähdys, tai kuten kahvilan myyjä sanoi: tormentos! Aiemmilta päiviltä tuttuja ihmisiä tuli ja meni kahvilassa, katoksen alla oli nähtävillä monenlaista suhtautumista sadesäähän aina sortseista ja sandaaleista sateenvarjoihin. Kun ukkosen ääntä ei ollut enää hetkeen kuulunut, eikä sade lisääntynyt kaatosateesta enemmäksi,  lähdimme jatkamaan matkaa. 

Välillä kuljimme maantien reunaa,  välillä rinteeseen sommiteltua polkua, joka oli lätäkköjen täplittämä, kiipesimme ja laskeuduimme muutaman tunnin, kunnes saavuimme Pamplonan liepelle.  Oliko se sitten sade, vai ensimmäinen oikein kunnolla pitkä etappi, mutta voimamme alkoivat olla aika tarkkaan käytetyt, kun kiipesimme viimeisen mäen Pamplonan vanhaan keskustaan vievästä portista. Sadekin loppui juuri silloin.

Kävimme katedraalissa hakemassa leimat passeihimme ja sitten kuljimme muutaman albergueen ohitse turisti-infoon. Sen lämmössä saimme apua majoitusasiassa, kaipasimme omaa rauhaa, kylpyhuonetta ja tilaa levitellä varusteet kuivumaan. Puolestamme soitettiin hotelliin ja tiedusteltiin majoitustilannetta ja huonehintaa. Olimme kuulemaamme tyytyväisiä ja kävelimme siitä suoraan Hotel Maisonnaveen. Peregrinoille myönnettiin pieni alennus ja meille kyllä kelpasi. Huoneelle on kaunis ja etenkin ihanan lämmin, kumpikin otti vähän nolostuttavan pitkän suihkun, joka lämmitti niin ruumista kuin sielua. Huomenissa täytyy taas palata alberguemajoitukseen,  ettei budjetti karkaa käsistä jo ensimmäisellä viikolla.

Kävimme hieman ostoksilla ja syömässä tapaksia, jotka olivat kivannäköisiä ja hyviä. Isompaa ateriaa ei tälle illalle taitaisi mahtuakaan. Säätiedot lupailevat huomiselle sateetonta, mutta viileä säätä. Tiedossa on jälleen kiipeämistä ja laskeutumista, mutta johan tässä on totuttu siihen jokaisena kävelypäivänä.

Minulla on edelleen ilahduttavan hyvä olo fyysisesti, ainoastaan niskat ovat jäykät näin iltaisin, kävelyn aikana se ei rinkan kantamista haittaa. Jalat ovat kihelmöivän väsyneet illalla ja käsissä ja ylävartalossa on mustelmia rinkannostelusta. Aamulla rinkka selkään nostaessa on ensin tuntunut, että joku on sullonut sinne ylimääräiset viisi kiloa, mutta hetken kuluttua rinkka on selässä taas kuin kotonaan. Säädöt ovat kohdallaan, minun ei tarvitse koskea niihin päivän aikana ollenkaan.

Sauvoista olemme kumpikin olleet todella kiitollisia, niin tasaisella,  nousuissa kuin laskuissakin. Sauvat ovat keveydestään huolimatta vakaat ja turvaa tuovat. Tänään käytimme SealSkiz-hansikkaita, jotka kyllä kastuivat kokonaan, mutta pitivät kädet lämpiminä. Minun kymmenellä eurolla ostamani sadehousut ovat oikein hyvät, suojasivat kuralta ja vedeltä pätevästi, mutteivat olleet hirveän hiostavat.

Luulen, että pian on unien aika, päivä oli sen verran rasittava. Televisiosta tuli aikaisemmin Supermies-elokuva, ehkä myöhemmin  tulee jotain vielä parempaa.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Neljännen kävelypäivän musiikiksi valitsin jo kotona Gary Allenin kappeleen Every Storm, eikä sen sopivammin olisi voinutkaan valita. Siinäpä muuten jämäkän näköinen artisti, en alkaisi hänelle soittaa suutani.