10. kävelypäivä Azofrasta Granoniin

Nyt olemme palanneet suolakaivoksiin, olimme keskiviikkoaamuna jo vähän ennen seitsemää tien päällä. Eilen samaan albergueen saapunut hevonen jäi vielä pihamaalle seisomaan, kyselimme siltä oliko se lainkaan nukkunut. Lämpötila oli juuri ja juuri plussan puolella, oli tyyntä ja melkein pimeää vielä. Parissa kohtaa saimme ihmetellä,  missä keltaiset reittimerkit ovat, mutta hyvin pysyimme oikealla tiellä. Minulla ei nyt ollut sauvoja lainkaan, taittelin ehjänkin sauvan rinkan kylkeen kiinni ja heiluttelin käsiäni lähes pontevasti. Kun oli jo tottunut niin sauvoihin tuntui, ettei tiennyt mitä käsillä olisi pitänyt tehdä. Onneksi reitti oli melkoisen tasaista leveää hiekkatietä, ei ollut horjumisen vaaraa.

Sain Jaanalta vinkin, mistä voisin ostaa uudet sauvat jo ennen Burgosia. Kiitos vaivannäöstä, Jaana! Ensimmäisen tauon pidimme upouudelta näyttävässä golfkeskuksessa, Cirueniassa. Olimme katsoneet etäisyyden väärin, luulimme sen olevan kuutisen kilometriä, mutta se olikin vähän yli kahdeksan kilometriä. Minun käteni tuntuivat hieman puutuneelta ilman sauvoja ja kylmäkin tuli jo kahvikupillisen aikana.

Seuraava etappi oli noin seitsemän kilometriä Santo Domingo de la Calzadassa. Sieltä löytyi luvattu retkeilykauppa ja ostin sieltä yhden sauvan, joka oli noin saman painoinen kuin rikkimennyt. Etsimme myös kahvilan ja söimme hieman välipalaa ennen viimeistä kuuden ja puolen kilometrin pätkää Granoniin. Heti sain uutta puhtia siitä, että saatoin taas käyttää sauvoja, ne eivät ole liian eripariset. Viimeinen osuus oli aika tylsänpuoleista tekeillä olevan moottoritien vartta.

Sisareni oli katsonut oppaastamme valmiiksi paikan, johon halusi mennä yöksi, San Juan Bautistan, joka on kirkon sivussa oleva donativo-paikka. Sisareni oli kuullut tutultaan,  että kyse on oikein rauhallisesta paikasta, jossa sielu lepää, syödään yhteinen ateria ja maksetaan omantunnon mukaan. Enpä ole meluisammassa paikassa ollut aikoihin. Saapuessamme oli juuri tekeillä työntekijöiden lounas ja kolme henkilöä sai aikaan sellaisen mekkalan,  josta ei ollut aivan varma, ovatko he pahoissa riidoissa vai eivät.

Lähdimme ulos metsästämään leimoja passeihimme, sillä ne kuulema pitäisi hakea kirkkoa vastapäätä baarista. Menimme siihen,  josta ei kuulunut kovaa mökää ja saimmekin leimat. Toisessa pienen kaupan ja baarin yhdistelmästä saimme vielä toisetkin leimat ja ostimme pientä purtavaa ja smoothiet tuoreista mansikoita,  pääsimme hetkeksi nettiinkin. 

Iltapäivällä lepäilimme tavallisen kävelyn jälkeisen vilun vallassa makuupusseissamme parvella, jonne peregrinot saavat ohuen patjan sijaikseen. Keittiöpuuhien jälkeen kuulosti, että talo puretaan ympäriltä, kun henkilökunta toimitti askareitaan suunnattomalla metelillä. Olimme huomanneet,  että kirkon kellotorni on aivan makuuparven vieressä ja odotimme vain koska kellot täräyttävät merkkilyöntinsä. Niin ei kuitenkaan käynyt. Sovimme, että minä valitsen seuraavan majapaikan. Älkää ymmärtäkö väärin, tämä on hyvin kaunis ja mielenkiintoinen majapaikka. Mutta meluisa, kuten tuli ehkä mainituksi. Sisareni sai viereensä ainakin yhdestä alberguesta tutut korealaisnuorukaiset. Siinä sitä on tarkkaan pakatut varusteet,  numeroiduissa pusseissa on tarkasti suunniteltu määrä sukkia, alkkareita ja paitoja, pojat suoriutuvat kävelyn jälkeisistä toimistaan mitä ripeimmin.

Näimme eilisen hevosenkin ratsastajineen tänään sekä amerikkalaisrouvan, joka tuli samalla taksilla kanssamme Biarritzista. Minä en ollut ensin varma, oliko kyse samasta henkilöstä, mutta eipä hänkään halunnut juttusille meidän kanssamme. Tänään oli tien päällä kanssamme samaa tahtia tosi vähän väkeä ja melkein täysin eri ihmisiä kuin eilen. Ei haittaa ollenkaan, että naamat vaihtuvat.

Tämän illan ohjelmassa on messu seitsemältä,  ateria kahdeksalta ja varmaan unta heti sen jälkeen. Pyrimme taas pääsemään liikkeelle melko aikaisin. Sää saattaa olla tämänpäiväistä huonompi, mutta siihen tässä on totuttu, että sää vaihtelee, ennen siihen tottuu.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme