16. kävelypäivä Castrojerizistä Fromistaan, 25 km

Kyllä se vähän jännittää, kun aamu on käsillä ja edessä on 25 km kävelyä, etenkin sääennusteen luvatessa sadetta ja ukkoskuuroja. Yöllä kattoikkunasta näkyi tähtiä, mutta aamulla vihmoi jo vettä. Hotellin aamiainen oli myöhässä. Kiitämme pulskaa, rapeaa pekonia, moitimme mikrossa kuumennettua kahvia, jota emme ottaneet  jo vatsan sekaisinmenon pelossakin. 

Päivän kävelyurakka jakaantui kolmeen osaan. Ensimmäisen osan alussa oli kilometrin mittainen 12 % nousu, johon käytimme 25 minuuttia, tämä tilastonikkareille tiedoksi.  Mutaa ei tänään ollut tarjolla, mikä oli suuri helpotus. Muutama muukin taapertaja oli jo tien päällä, nousun aikana ei satanut, mutta muulintappolaskun jälkeen vaihtelevasti ja kuuroluonteisesti kyllä. Kaipasimme kahvia, mutta sitä piti odottaa aina 11 km taivalluksen verran. Voi, että kylä tuntui pysyvän kaukana, vaikka ihan varmasti jalkamme liikkuivat. 

Noin vartin tauon jälkeen lähdimme toiselle osuudelle, joka oli noin 8 km. Se oli alussa loivaa nousua ja sitten melko tasaista. Taas saimme pikkuisen sadetta,  muttei mitenkään kaatosadetta. Pysähdyimme taas tauolle alberguen baariin, jossa pääsi nettiin ja vessaan (siinä järjestyksessä) ja saimme leimatkin passiin. Päätimme varata jo majoituksen Fromistasta, se kävi nopeasti booking.comin kautta. Hostel-huone 48 euron hintaan. 

Viimeinen osuus oli  vähän yli 5 km pitkä. Melkein heti alkoi sataa ja tuulla oikein urakalla, sade aivan piiskasi kasvoja. Kilometrit tuntuivat pitkiltä, kuten päivän viimeisillä on tapana, sade tekee kävelystä vielä työläämpää. Mutta silti, mieluummin sadetta kuin 30 astetta lämmintä! Reitti kulki lopussa kanavan reunaa ja Fromista tuli näkyviin ärsyttävän aikaisin, lopussa oli pellon kiertoa ja kanavan ylitystä. Saapuessamme kaupunkiin alkoi aurinkokin paistaa. Sisareni meni hakemaan kuljetetun rinkkansa, minä suuntasin majoitukseen. Matkalla oli aukioleva ruokakauppa, jonne poikkesin ostamaan hieman eväitä. 

Hostelli on oikein mukava, kuumaa vettä suihkussa, hyvä netti. Postimerkin kokoinen tv seinällä on suorastaan liikuttava. Olemme lämmitelleet peittojen alla, kuivatelleet varusteitamme ja juoneet viiniä, jolla oli kolme ostopäätökseen vaikuttavaa etua puolellaan, halpa hinta, kierrekorkki ja punainen väri.  

Huomenna on edessä vähän lyhyempi osuus, pikkuisen alle 20 km. Säästä ei uskalla toivoa mitään. Tänä iltana suunnittelemme tulevaa, laskemme etappeja ja jäljellä olevia päiviä. Mietimme mahdollisuutta skipata pari Meseta-etappia ja loikata suoraan Leoniin loppuviikosta. 

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Tähän päivään sopii hyvin Billy Curringtonin kappale Good Directions, jonka kuulin ensimmäistä kertaa kesän 2007 USA:n kiertueella. Hyvät suunnat ovat aina tarpeen, niin töissä kuin täällä caminollakin. Tässä videossa Billy lauleskelee Grand Ole Opry-showssa, joka vastannee meikäläisiä männävuotisia Lauantaitansseja, sen verran koreat on lavasteet. On käyty Mainostelevisiolla opintomatkalla ihan selvästi.