19. kävelypäivä Leonista Villadangos del Paramoon

Maanantaiaamu on maanantaiaamu caminollakin, ei auta kuin nostaa rinkka selkään ja lähteä kävelemään. Totuuden nimissä on sanottava, että kyllä se pötköttely jo riittikin. Olimme jo illalla maksaneet hotellilaskun, kyllä se minun luottokorttini komiasti kelpasi. 

Jaoimme tavarat nyt hieman eri tavoin rinkkoihin. Minun rinkkaani tuli mukaan sisarelleni yksi siviilivaatekerta ja kosmetiikat siltä varalta, ettei hänen postikuljetukseen jätetty rinkkansa olisi perillä, kun me pääsisimme päivän päätepisteeseen. Minun rinkastani taas makuupussi siirtyi sisareni rinkkaan. 

Jätimme Leonissa reitin alkuosan väliin, sillä caminoreitti kulki katedraalin kautta ja olimme käyneet kävelemässä sen osuuden jo lauantaina. Liityimme simpukoin merkitylle reitille vähän ennen Bernesga-joen ylitystä. Aamu oli viileä, mutta kuiva, minkä ilolla otimme vastaan.  Tiedä vaikka saisimme sateettoman kävelypäivän. Olin kyllä laittanut sadesuojan rinkan päälle, Sipilän maasta kun olen. Muita peregrinoja ilmiintyi reitille sieltä täältä ja mietimme miltä mahtaa tuntua niistä, jotka ovat ensimmäisellä caminopäivällään, Leon on suosittu aloituspaikka sekin. 

Päivän matka meillä oli noin 20-21 km, vähän lähteestä riippuen. Säästimme ehkä kilometrin, kun emme kiertäneet katedraalin kautta. Kesti melkein puolitoista tuntia, että saatoimme sanoa kävelleemme ulos Leonista. Heti kohta olikin aamukahvitaajama kohdalla, meidät oikein pyydystettiin kahvilaan, jossa kaksi ripeää senoritaa teki bisnestä ahkerasti. 

Reitti kulki tänään etupäässä tien vieressä, mutta erillisellä polulla kuitenkin. Maisemissa ei ollut paljon ihailemista, mutta sää oli kyllä mitä parhain, lämmintä lähes 10 astetta,  puolipilvistä, eikä sateen uhkaa. Se teki mielestä iloisen. Pysähdyimme limsalle erääseen kylään ja ilahduimme siitäkin, että huomasimme matkaa olevan enää 7,4 km. Tapasimme baarissa norjalaiskaksikon, jonka olimme nähneet aiemmilla viikoilla muutamaan kertaan. 

Kohta jälkimmäisen baaripysäkin jälkeen jouduimme ensimmäistä kertaa kääntymään reitiltä takaisin ja kiertämään autotien puolelle, sillä autotietä monta metriä alempana kulkeva caminopolku oli tulvan vallassa. Oja tai pieni puro ei mahtunut uomaansa vaan oli noussut polulle, vettä näytti olevan ainakin puoleen sääreen. Joku ryhmä kiipesi korkean siltarummun vieritse, mutta se reitti oli niin kapea ja mutainen, ettemme me uskaltaneet siitä mennä, eikä kahluukaan houkuttanyt. Niinpä kävelimme muutaman sata metriä takaisin edelliseen risteykseen, tien penkkakin oli niin jyrkkä, ettei siitä päässyt rinkan kanssa kiipeämään. Viittilöimme risteyksessä oleville, että älkää tänne tulko, menkää tielle.

Viimeiset kilometrit olivat taas niin pitkiä, jalkoja väsytti, vaikka vasta 20 km lähestyi. Sisareni oli lähettänyt rinkkansa hostelliin ja siellähän se jo odottikin, kun saavuimme perille vähän vaille yksi. Otimme huoneen 45 euron hintaan ja taas kyseessä on oikein siisti ja hyvä yöpymispaikka. Iltapäivällä nukuimme päiväunet, olin ilmeisesti väsynyt, sillä niistä tuli vain yhden kyljen unet. Nyt kohta menemme alakertaan syömään mitäs muuta kuin menu peregrinon ja aamulla matka jatkuu. Kuinkas muuten. Ilman sadetta, Michelle, jos mitenkään passaa! Haluaisin jo laittaa capripituiset housut! Nyt on muuten matkaa perille alle 300 km!

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Päivän countrypläjäys ei näytä toimivan, joten otan sen pois, jos osaan. Tuota turhaa kuvaa lopusta en saa pois. Kiitos ja anteeksi.