24. kävelypäivä Villafranca Del Bierzosta Las Herreriasiin 20 km

Jotkut päivät caminollakin ovat niin tavallisia omassa kontekstissaan,  ettei niistä meinaa keksiä kirjoitettavaa.  Ajatelkaa nyt itsekin, herätään aikaisin, puetaan päälle, astutaan ulos majoituksesta. Vaihtoehtoja on kaksi, joko sataa jo, tai sitten ihan kohta alkaa sataa. Matkaa edessä on 20 something km ja viiden jälkeen mennään kahville. Kahvilassa vetkutellaan niin kauan kuin kehdataan, pidetään sadetta ja väristään vilusta. Sitten taas kävellään ja mennään kahville. 

Ihmisiä kulkee samaan suuntaan samalla tapaa pää kumarassa sadeviittojen alla piilossa, jotkut ohittavat meidät, me ohitamme jotkut, 1-3 kertaa päivän aikana. Buen caminoa ei huudella enää juuri kovinkaan innokkaasti. Välillä joku loikkaa häpeilevän näköisenä taksiin. Tätä toistetaan niin kauan kuin tullaan päivittäisen kävelyurakan päätöspisteeseen. Silloin yleensä paistaa aurinko ja linnut laulavat ja majoituksissa ihmetellään miksi nämä ihmisparat ovat niin ryytyneitä. 

Kun ollaan perillä, riisutaan kuraiset kamppeet ja levitellään ne kylmille pattereille ja toivotaan, että ne lämpenevät jossain vaiheessa. Yleensä ne sen tekevätkin. Espanjassa on muuten tasan yhtä patterialaatua,  vain yksikön leveys vaihtelee. 

Sitten kursaillaan sen suhteen kumpi menee ensin suihkuun. (olette varmaan jo huomanneet, että nämä fröökynät käyttävät vain yksityisiä majoituksia nykystellen) Kun suihkut on otettu, mennään tiiviisti kaikkien peittojen alle 2-4 tunniksi lämpenemään ja siestalle, maassa maan tavalla, you know. Nukutaan, roikutaan netissä ja odotetaan päivän länkkärin alkamista. Espanjassa yleinen tv-kanava melkein kaikkialla on Paramount Channel, joka esittää päivittäin vanhoja amerikkalaisia lännenelokuvia,  tai uskonnollisaiheisia spektaakkeleita. Tiedättehän ne, joissa naisilla on vaaleat 60-luvun tupeeratut kampaukset, meikit ja terävät rinnat? Kummassakin genressä. 

Olemme katsoneet monta elokuvaa, jonka myötä espanjantaitomme ovat runsaasti kehittyneet. John Waynekin puhui sujuvaa espanjaa tässä yhtenä iltana ja melkein näimme kuinka hänet nostettiin hevosen selkään. Kanavan mainostauot ovat kohtuuttoman tiheässä ja kestävät vähintään vartin. Tunnemme kaikki parfyymimainokset hyvin, niissä esiintyvät ainakin Gwyneth Palthrow, Cate Banchett, Andie McDowell ja Julia Roberts, jonka perää on huomattavasti photoshopattu. 

Kun kello tulee 19 menemme päivälliselle, yleensä majapaikan omaan ruokehtimoon. Syömme menu pereginon ja päälle hörppäämme kylmää vino tintoa. Kiireen vilkkaa palaamme huoneeseen, sillä saatamme ehtiä katsomaan elokuvan loppuvaiheen,  viimeisen tappelun tai Jumalan ilmestymisen, mikäli kyse oli uskonnollisesta elävästä kuvasta. Ainakin mainokset ehdimme vielä kertaalleen nähdä. Oikein hyvänä iltana osumme näkemään jakson Simpsoneita. Niissä Margen ääni on oikeanlainen espanjaksi, mutta muilla ei. Tämä vain tiedoksenne. 

Sitten käymme nukkumaan 9 tunniksi ja aamulla sama uudestaan. Miltä kuulostaa? Alkoiko tehdä mieli caminolle?  Tervetuloa vaan!

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Scotty McCreery laulaa meille tämän kauniin vesisateisen päivän kunniaksi siitä millaisia epeleitä tytöt Amerikassa ovat. Ihan samanlaisia tytöt taitavat olla myös Suomessa, Espanjassakin. Voi olla, että tuossa vaiheessa Scottyn nuoruutta hänen ei tarvinut enää taistella tyttöjen huomiosta, kun voitto American Idolissa oli taskussa ja ura countryartistina hyvällä alulla. Mutta hänkin kohdannee kiemuroita ihmissuhteissaan, kuten kaikki muutkin.