30. kävelypäivä O Cotosta Arzuaan, 21 km

Matka Santiago de Compostelaan käy vähiin, aamulla hostellin kohdalla tolpassa oli luku 59 km ja kun pääsimme perille Arzuaan, tolpassa oli alle 40 km. Aivan tarkkaan ei noihin lukuihin voi luottaa, mutta riittävällä tarkkuudella kyllä. 

Odotimme aamulla kahdeksaan saadaksemme huoneen hintaan kuuluneen aamiaisen, joka ei kyllä ollut odottamisen väärti, vaikka kahvi olikin hyvää. Olimme ilmeisesti paikan ainoat yöpyneet asiakkaat. Sää oli taas hyvinkin viileä, aluksi sai pistää kaulusta pystyyn ja hieman hytistä,  ennen kuin kävely lähti lämmittämään. 

Sarrian ohituksen aikainen tunnelmanmuutos on kyllä kokonaan ohitse. Joko sankat peregrinojoukot kulkevat aivan eri tahtia kanssamme, tai sitten heitä ei vain vielä kertakaikkiaan ole. Nyt emme ole myöskään nähneet enää ketään alkumatkasta tuttua kulkijaa.

Sain vinkin Jaanalta, että Melidessä on hyvä churropaikka ja saavuimme sinne sopivaan aikaan, churroja jo myytiin täyttä häkää paikallisten eläkeläisten suosimassa paikassa. Olipa hyvät churrot paksun suklaajuoman kanssa, ehkä reissun parhaat. Mutta nyt kiintiö on varmaan täynnä. 

Päivän polut olivat vaikeustasoltaan aivan ylihelppoja, hyväkuntoisia ja kuivia, tuskin saimme kengänpohjia kastumaan. Mäkiä riitti kiivettäväksi ja laskeuduttavaksi, mutta jotenkin nekin tuntuivat laimeilta. Ehkä kaikki sadat kilometrit mutaesteineen ja vuoret rinteineen ovat turruttaneet mielemme ja nyt vain tallustamme tietä pitkin, olipa se millaista vain.  

Arzua olikin paljon isompi kaupunki kuin olimme osanneet odottaa ja sen pääkatua saikin kulkea melko pitkään ennen kuin tulimme sille poikkikadulle, jonka varteen sisareni oli rinkkansa tilannut pensioniin. Paikka ei näyttänyt ulospäin kovin kivalta, joten minä kipaisin tien toisella puolella olevaan paikkaan kysymään huonetta. 

Otin meille aivan hotellitason huoneen 45 eurolla, respassa nainen pahoitteli,  ettei osaa englantia ja näytti etukäteen englanniksi käännettyjä fraaseja paperilta paikan käytännöistä. Emme mm. saa mellakoida emmekä roikottaa vaatteita ikkunasta, myös huonekalujen vieminen ulos huoneesta on kiellettyä.  Voimme elää näiden sääntöjen kanssa. 

Siskoni rinkan pyydystimme juuri sopivasti postin jakeluautosta kadulta, sitä ei vielä oltu ehditty toimittaa tilauksen mukaiseen paikkaan. Iltapäivälepo on nyt menossa, vilkuilin tripadvisoria ja löysin meille lähistöltä 135 peregrinon suositteleman ravintolan päivällispaikaksi. En oikeasti jaksanut lukea kaikkia kommentteja, mutta ainakin 30 ensimmäistä oli kehuvia. Kun monen monta menu peregrinoa syöneet ihmiset sanovat, että tämä oli tavallista parempi, niin olen valmis uskomaan.

Huomenna on viimeinen kahden kympin päivä, jonka on tarkoitus viedä meidät jo hyvin lähelle Santiago de Compostelaa, vain noin 20 km päähän. En nyt muista mikä on määränpäänä olevan paikan nimi, mutta ehtii sen sitten huomenna tarkistaa. Kävellen kun liikkuu, ei helposti mene ohitse liian pitkälle.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Tänään  voisimme kuunnella Camin kappaleen Burning House.