5. Kävelypäivä Pamplonasta Puente la Reinaan

Nukuimme mukavan huoneemme hyvissä vuoteissa melkein 10 tunnin unet. Kaikki varusteemme olivat kuivuneet ja aamutaivaalla näkyi kuunsirppi. Vaikutti lupaavalta, ehkä emme saisi sadetta ollenkaan. Liityimme muiden peregrinojen verkkaiseen virtaan Pamplonan keskustassa ja lähdimme alkumatkasta nousuvoittoiselle ja loppumatkasta laskuvoittoiselle 24 km matkalle. Olimme vielä Pamplonan yliopiston liepeillä, kun pieni sadekuuro usutti meidät pukemaan rinkoille sadetakit. Sade ei kuitenkaan yltynyt,  pikemminkin sää selkeni. Lämmintä oli muutama aste, hengitys höyrysi. 

Ensimmäiset viitisen kilometriä menimme vesitilkan voimin ennen kuin kohdalle sattui ennen varsinaista nousuosuutta avoinna ollut baari, josta saimme muutamalla eurolla maitokahvit, tuoretta leipää, voita ja tosi hyvää mansikkahilloa. Muistimme käydä vessassakin, sillä siellä pitää aina käydä, oli hätä tai ei.

Nousu Alto del Pedronille oli verraten loivaa,  hyvähköä polkua. Muutama hyvin kipakkoja jyrkkiä osuuksia mudalla tai ilman oli myös tarjolla. Huipulle oli matkaa Pamplonasta noin 11 km ja saavuimme sinne noin yhden aikaan iltapäivällä. Ruosteinen rautapatsaat tuulimyllyjen kainalossa olivat kyllä näkemisen arvoiset.

Ylhäällä oli myös kioskivaunu, josta moni vetreä nuorimies osti olusen juhlistamaan merkkitapahtumaa, aika moni oli ilmeisesti aloittanut vasta Pamplonasta. Ylhäällä kävi todella kylmä tuuli, joten emme jääneet sinne naatiskelemaan, vaan lähdimme laskeutumaan toista rinnettä, joka muodostui aluksi kohtuuleppoisasta betonipolusta, mutta suurimmaksi osaksi pyöreistä irtokivistä. Sateella se olisi ollut todella hankalaa kulkea, otti se nytkin aikansa laskeutua kahden kilometrin matkalla sama määrä kuin olimme nousseet paljon useamman aikana. Hirvitti katsoa miten pelkoa tuntemattomat nuoret miehet melkein juoksivat alas rinnettä. Osan matkaa oli taas märkää ja mutaa tarjolla, juuri kun kengät olivatkin kohtuupuhtaat.

Jyrkemmän osuuden jälkeen oli määränpäähän Puente la Reinaan matkaa vielä yhdeksisen kilometriä. Maasto oli kumpuilevaa, ylös, alas, ylös, alas. Jossain kohtaa huomasin, että parin kilometrin loiva nousu sujui minulta oikeastaan hyvin, melkein saatoin sanoa nauttivani siitä. Ennen päivän päätepistettä oli vielä 3-4 kylää, joissa kaikissa oli kutsuvia albergueita,  mutta sinnikkäästi ohitimme ne saapuaksemme Puente la Reinaan vähän vaille neljä. Menimme kaupungin ensimmäiseen albergueen Jakueen, jossa punkka maksoi 8 euroa. Kahden hengen huone olisi maksanut 40 euroa. 

Superbonuksena paikassa olivat pihaan pysäköidyt Movistar-tallin bussi ja huoltorekka, pyöräilytiimistä ainakin osa oli saman firman hotellissa. En nähnyt kuitenkaan Nairoa, olisi se ollutkin liian hienoa.

Netti toimii hyvin, vuoteet ovat 2-4 hengen osastoissa,  väkeä ei ole paljon. Suuret oleskelutilat ja hyvät suihkut löytyvät myös, muttei jääkaappia keittiöstä. Kävimme ostamassa aamuksi vähän syötävää ja samoin evästä matkalle. Seitsemältä menimme paikan ravintolaan syömään 13 euron buffet-aterian, jossa oli mukavasti alkuruokia, pääruokana joko liha- tai kalavaihtoehto ja monta erilaista jälkiruokaa. Viiniä oli kuin Viikingillä hanasta. Söin kiltisti ja koitin kurkkia ketkä voisivat olla Movistarin tähtiä.

Nyt on kohta nukkuaika, olen väsyneempi kuin aiempina iltoina, olihan tämä tähänastisista pisin etappimme. Huominen etappi Estellaan on 21,9 km pitkä, tavanomaista nousua ja laskua,  muttei mitään varsinaista tapponousua.

Tänään mietin kävellessäni sitä, onko tässä touhussa järkeä vai ei. Luulen, ettei tämä järkikysymys olekaan.

EDIT: Liitän postauksen Campasimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Matkalla Pamplonasta Puente la Reinaan sopisi kuunneltavaksi Kenny Chesneyn kappale Somewhere With You.