7. kävelypäivä Estellasta Los Arcosiin 22 km

Sunnuntai sopii kävelyyn siinä kuin muutkin päivät. Naapuripunkan aasialaiset nuoret alkoivat puuhata lähtöä jo kuudelta ja siitä mekin innostuimme pistämään kamppeet kasaan. Olimme ulkona alberguesta muutamaan minuuttia vaille seitsemän. Ei näyttänyt sateiselta, kuunsirppi näkyi ohuen pilven läpi. Paljon hämärämmässä ei kannata lähteä liikkeelle ainakaan ihan maaseudulla, merkkien taso vaihtelee, nytkin piti vähän etsiä keltaisia nuolia.

Osuimme kuuluisan viinilähteen kohdalle puoli kahdeksalta, mutta jo silloin viini virtasi hanasta kääntämällä, vaikka kylissä luvattiin tätä riemua klo 8-20. Pitihän sitä vähän maistaa. Kuva on hieman epätarkka, pahoittelen. Viinillä ei ole osuutta asiaan.

Tänään pääsimme siihen usein kehuttuun rytmiin, että olimme kävelleet 2 tuntia, kun sopiva aamupalapaikka osui kohdalle. Joimme maitokahvit ja juuri puristettua appelsiinimehua ja söimme perunamunakassämpylät.

Puolen tunnin taukomme aikana baari täyttyi muista peregrinoista. Tauon jälkeen oli edessä päivän nousuosuus, joka oli paljon helpompi kuin profiilikuvassa näytti. Maisemat olivat viljelysvoittoisia, peltoja ja viiniviljelmiä. Luvattua sadetta ei tullut, emmekä siitä valittaneet.

 

Vaikka matka oli "vain" 22 km, oli siinä aivan tarpeeksi. Viimeiset kilometrit tuntuivat niin pitkiltä. Ehkä kyse on siitä, että kun sopeuttaa aivonsa siihen, että kävelee johonkin tiettyyn paikkaan asti, jatkaminen siitä vielä eteenpäin tuntuu lähes mahdottomalta. Ehkä sellainenkin flow-tila vielä tulee eteen, että tekee mieli jatkaa kauemmas.

Tulimme albergueen, jota pitää ilmeisesti itävaltalainen tai saksalainen nainen. Otimme privaattihuoneen, muut tilat yhteiskäytössä. Oli ihana ottaa kuuma suihku, levitellä vaatteet tuultumaan ja tulla alas olohuoneeseen takkatulen lämpöön. Söimme lounaaksi eilisiltaisten pizzojen loput ja appelsiinin puoliksi. Iltasella täytynee mennä jonnekin  syömään lisää.

Mainitsin edellisen postauksen kommentissa, että päivän kävelyn jälkeen on ollut todella viluinen olo, on pitänyt pukea kaikki mahdollinen  päälle. Ei nyt tosin mikään helle olekaan, mutta tämä kylmä olo on hieman yllättänyt.

Huomenna on edessä tähän asti pisin etappi, 28 km Logronoon. Saapa nähdä kuinka meidän käy.

EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.

Seitsemänteen kävelypäivään sopii kuin kivi kenkään  nenä päähän Kenny Chesneyn Don't Blink. Tämän kun kuulin ensimmäisen kerran, menin kananlihalle. Onhan se ihan samanlainen kuin kaikki muutkin kantrikappaleet, mutta silti. Kuuntelin tarkasti mitä siinä sanottiin. Kuuntele sinäkin.