Tänään piti sanoa kuten Jens Voigt ikään, shut up legs! On 28 km aika pitkä matka pistellä apostolinkyydillä menemään, olipa hyvää tahtoa ja innostustakin kuinka paljon hyvänsä. Me kuitenkin kävelimme ja päästyämme pois sateesta hotellin lämpöön, alkoi elämä voittaa, etenkin oikein kuumien kylpyjen jälkeen. Kaikki päivät eivät ole niin mukavia, jotkut ovat tuskin lainkaan.
Huomisen suunnitelma on se, että etsimme aamulla ensin postitoimiston, lähetän pussillisen tavaroita kotiin. Seuraavaksi etsimme bussiaseman ja menemme jonkun matkaa julkisilla. Huominen etappi on tämänpäiväistäkin pidempi, eikä sen lyhentäminen loppupäästä onnistu, sillä viimeisellä 10 kilometrillä ei ole majoituksia, emmekä voi jäädä jälkeen ilman, että loppupäässä lentoliput alkavat kuumottaa.
Ei tämä niin vakavaa ole, että tämän vuoksi kannattaa itseään uuvuttaa, ei haittaisi, vaikka olisi hauskaakin. On sitä ollutkin, mutta nyt kaksi tosi pitkää etappia peräkkäin ei ollut hauskin juttu.
Päivän kohokoha olivat churrot, jotka söimme Vianassa. Pidimme siellä kunnon tauon. Istuimme paikallisten eläkeläisten suosimassa baarissa ja siemailimme kuumaa suklaata, varsinaista liquid energya.
EDIT: Liitän tämän postauksen Campasimpukan ylälaidassa olevalle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään reissuaiheisia postauksiamme.
Kahdeksannen kävelypäivän kunniaksi voisi hyvin kuunnella Alan Jacksonin kappaleen It Must Be Love. Tämä mennään upean lyriikkavideon voimin, mahtaa olla niin vanha veisu, ettei edes musiikkivideoita oltu vielä keksitty...
Hyvä te! Päivä on aika pitkä ollut.
VastaaPoistaMilloin teidän lähtöpäivänne Espanjasta on? Miten monta päivää olette varanneet matkaanne?
Meillä oli 36 päivää, jossa 2 vapaapäivää (tai muuten särkymävaraa), niistä toinen meni jo siihen, kun ajoimme Pyreneitten ylityksen kahteen pätkään. Jotkut etapin olisivat hyvin hieman tasattavissa seuraavan kanssa, mutta se pitää tietysti osata suunnitella. Ei aamulla auta huomata, että voi kun olisimme eilen tulleet kolmekin km pidemmälle niin nyt olisi sopiva matka tänään venyttää loppupäästä...
PoistaIhan kunnioitettava päivämatka. Kivaahan sen pitää olla eikä rääkkiä, ei ainakaan joka päivä. Tämänkin päivän reissun olisitte päässeet näköjään suht edullisesti ja nopsaan vain maisemia katsellen. Iltariennoille olisi jäänyt aikaa ja säästynyt voimia. Mutta tehty mikä tehty.
VastaaPoistapaskeriville
Ilman muuta kävelemään tänne on tultu, mutta ilmeisesti tuo eilinen on sellainen osuus, jolloin peregrinoja on julkiset yhteydet kiinnostaneet, sen verran auliisti informaatiota jaettiin alberguen eteisessä :D
PoistaSekin on jännä, miten mielenkiinnon kohteiden määrä supistuu nopeasti, Nyt kiinnostaa suurinpiirtein kilometrit, sää, jalat, rinkka ja missä on lähin vessa :D En ole muillamaan reissuilla iltarientoihminen, nyt vielä vähemmän.
Juuri näin! Kysymys ei ole kuolemasta ja elämästä, vaan reissusta.
VastaaPoistaKylläpäs alkoi tekemään mieli kaakaota... :D
En oikein tällä hetkellä tiedä, mistä tässä on lopultakin kyse, se on ikään kuin juuri avautumassa. Naureskelimme siskon kanssa, että kaikki kliseet voisi kerätä yhdeksi postaukseksi. On niissä jotain perään, mutta suurimmaksi osaksi tämä on just sitä itteensä, mutaista tossua vaan toisen eteen!
PoistaNiin... Meillä kahdella taitaa olla hieman erilaiset lähtökohdat reissulle? Tarkotan siis henkisiä asioita ja reissun tarkoitusta/syytä. Mutta yhtä kaikki, kun matkan laittaa oikeaan lokeroon niin se on "vain" matka ja sen pitää saada elää ihmisten mukaan. Sitä tarkoitin :)
Poista