Sivut

torstai 26. toukokuuta 2016

Ei sitten satanut!


Niin paljon kuin marisinkin sateesta ja kylmästä caminolla, ei sitä näköjään ollut sitten tarpeeksi! Rasvasin eilen illalla kunnolla Meindlit ja aamulla Kammenpyörittäjä nauhoitti ne siten hienosti symmetrisesti, mitä minä en koskaan osaa (lue:"osaa"). Etsin caminolla käyttämäni kurahousut ja käyttämättömän ultrakevyen sadetakkini, joka on nyt oikein passelin kokoinen minulle. Muistin laittaa avaimen repun taskuun ja menin nukkumaan toivoen kaatosadetta aamuksi. 

Ei tullut kaatosadetta, ihan vähän vain ripotteli vettä, kun kävelin työpaikalta kotiin pientä kiertoreittiä. Kesä on todellakin jo täällä, poissa on se alkukesän vaaleanvihreys, tilalla on kirkas vihreys ja kasvillisuuden ryöpsähtäminen täyteen kukoistukseensa. 

Meindlit tuntuivat jaloissani muutaman viikon lepolomansa jälkeen aivan mahtavilta. Pesin ne matkan jälkeen hyvin saippualla, otin pohjalliset ulos, pesin nauhatkin erikseen. Niistäkin lähti aivan kurainen vesi. Annoin kenkien kuivua kaikessa rauhassa. Minun piti kyllä rasvata ne jo aikaisemmin, mutta on ollut kiire. Nyt uuden rasvakerroksen alla, hyvin nauhoitettuina kenkäni olivat aivan parhaat, askel tuntui niin vakaalta ja turvalliselta, villasukka istui jalan ja kengän väliin niin hyvin, että saatoin unohtaa sukkien rumuuden. Ne ovat varmasti rumimmat villasukat, jotka maailmassa on valmistettu. Ihmettelen edelleen sitä, miksi lenkkarini nyt tuntuvat liian pieniltä. 

Kuljin osan matkaa metsäpolkua, reittiä jota en ole montaa kertaa kulkenut, viimeksi juuri ennen caminoa, kun viimeistelin kuntoani. Silloin oli lunta paljon ja minut ohitti muutama hiihtäjä. Nyt metsäpolku oli melkoisen märkä, siellä ajetaan moottoripyörillä. Syviä uria, turvevelliä ja mutavettä oli tarjolla. Jotenkin se ei ollenkaan haitannut, aivan iloisella mielellä kiertelin kuusien välistä ja loikin märimpien paikkojen ylitse. Ja sain hieman kurahousujeni lahkeisiin rapaa!

Ei satanut kuitenkaan tarpeeksi, olisin mielelläni testannut aiemmin käyttämättömäksi jääneen neonkeltaisen sadetakkini vedenpitävyyttä. Takki on siitä hyvä, että se menee omaan taskuunsa hyvin pieneen tilaan ja käy huomioliivin tilalta tekemään minut näkyväksi. Huppu on mukavan laaja, mutta reunusnauhan vuoksi päässä pysyvä ainakin vähäisellä tuulella. Taskuun mahtuu puhelin ja helma on tarpeeksi pitkä. 

Kävelin 10,9 km tasan kahdessa tunnissa. Siihen vauhtiin ei caminolla hyvin harvoja pätkiä lukuunottamatta päässyt, vaikkei sekään ole edes ripeä kävelyvauhti. Caminolla hyvin yleisesti sai olla tyytyväinen neljään kilometriin tunnissa ja vaikeimmilla osuuksilla kolmekin oli jo usein se, mitä kovempaa ei vain päässyt. Minulla on muutama kävelycountrybiisi, joilla saan itseni kuuden kilometrin tuntinopeuteen. Ne ovat vielä siitä hassuja biisejä, että ne ovat melkein kaikkein letkeimpiä, mutta silti niiden rytmi on sellainen, että matka etenee. 

Suosittelen, että kaikki pitkän päivämatkan kulkeneet nostavat jalat ylös ja kuuntelevat Josh Turnerin kappaleen Lay Low.

2 kommenttia:

  1. Meindl<3 <3 <3 , mulla sekä lenkkarit että vaelluskengät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullakin on vain hyviä kokemuksia. Ja nyt on ollut ihana laittaa vaelluskengät jalkaan, tuntuu että jalat ovat niin turvassa niissä :D Otin eilen muutaman juoksuaskeleenkin, enkä siihen läkähtynyt, pitää kokeilla lenkkareillakin, jospa vielä alkaisin juoksemaankin.

      Poista