Näen silloin tällöin unia, joissa juoksen. Juoksen unessa kevyesti ja se tuntuu hyvältä. Oikeassa elämässä en ole koskaan juossut mielelläni ja ilokseni. Ainoastaan koulussa pakosta cooperin testeissä. Ehkä lapsena juoksin ilokseni, mutta sen olen unohtanut. Unissa silti välillä juoksen ja niistä herätessä tuntuu, että olisipa kiva joskus juosta.
Eilen kun kävelin aamulla 12 km lenkkiäni tuli mieleeni, että läkähtyisinkö heti, jos ottaisin juoksuaskeleen. Minulla oli jalassa Meindlit, jotka eivät varsinaisesti ole juoksukengät. Kokeilin kuitenkin. Ensin yhden katulampun välin, sitten toisen. Kolmannenkin. Juoksin jonkun matkaa. Ei tuntunut pahalta. Parhain vaikutus caminossa on ollut se, että hengästymisestä palautuu nopeasti. Pitäisiköhän minun alkaa kokeilla jonkunlaista juoksukoulua? Ensin pitäisi kokeilla niitä kauniita lenkkareitani, ovatko ne tosiaankin liian pienet minulle. Vaelluskengillä ei varsinaisesti kannattene juoskennella.
Jos minä saisin päättää, niin kaikki kävelevät ihmiset kuuntelisivat tänään Tim McGrawn kappaletta Track Yeah.
Moi! Minäkin olen joskus miettinyt juoksemista, mutta todennut sitten, että minussa on liikaa hölskyviä osia :) Tarkoitan tällä tietenkin silmälaseja...
VastaaPoistat. Tiina
tiinanpatikointi.blogspot.fi
En ole vielä "uskaltanut" kokeilla uudelleen :D Eikä minulla ole silmälasejakaan. Tänään menen auton huollon ajaksi kävelemään kaupunkiin Jyväskylän suositulle ulkoilureitille, Jyväsjärven kiertoreitille. Siellä en kyllä uskallakaan kokeilla juoksemista :D
PoistaEhdottomasti! Ite yritän tehdä monipuolisesti kaikkea, juoksu on osa sitä monipuolisuutta. Mutta jos haluat pidempiä matkoja, voin suositella juoksukoulua. Kaveri kävi ja juoks just 50- vuotispäivänään puolimaratonin 😉
VastaaPoistaOi, sellaisesta en ole edes unelmoinut :D Mutta aion kyllä kokeilal juoksemista, kokeilu ei ollut hassumpi.
PoistaRohkeasti vaan mutta ei vaelluskengillä vaan lenkkareilla. En myöskään suosittele asfaltilla juoksemista vaan polkuja tai pururatoja.
VastaaPoistaOlen nyt kävellyt lisää lenkkareilla, enkä oikein vieläkään tiedä ottavatko varpaat liikaa kärkiin, en yhtään muista niiden tuntuneen sellaisilta viime kesänä, kun ostin ne. Kävelin Jyväsjärven ympäri toissapäivänä ja kuikuilin teille päin :) En ole vielä niillä kengillä kokeillut juoksemista, kokeilen sitä polulla ja vähän viileämmällä säällä.
PoistaSaa tulla kahvillekin! Jos varpaat ottavat kärkiin, niin tossut ovat todennäköisesti pienet - varpaisiin tulee juostessa rakkoja.
PoistaLuulen, että pitää ostaa uudet, en vain käsitä miksen ole huomannut tuota heti. Eivät ne tuntuneet ostaessa ollenkaan liian pieniltä, samoja sukkiakin käytän.
PoistaKokeile ihmeessä, mutta käy ensin kenkäkaupan kautta, jos lenkkarit tuntuu pieniltä.
VastaaPoistaMulle tulee juoksuinto aina keväällä ja se kestää viikon. Tiedän jo innostuessani, ettei tässä ole mitään järkeä ja olen todella kipeä ekan yrityksen jälkeen. Huono kunto, reilusti ylipainoa ja enemmän intoa kuin järkeä ja sen jälkeen on kipeä niin selkä kuin polvetkin. Sen jälkeen uskottelen taas vuoden, etten pysty juokemaan. Luultavasti pystyisin vähän maltillisemmalla aloituksella...
Ansku
Tuumin, että kokeilen jotain sellaista ohjelmaa, jossa juostaan pikkupätkä ja taas kävellään. Netissä on varmaan sellaisia pilvin pimein.
PoistaVielä joku vuosikymmen sitten näin paljon unia lentämisestä -liitelin siis omin avuin, jopa siivetönnä, kattojen yllä. Juoksemisesta maan päällä en ole edes unta nähnyt. Silti - keveitä askeleita, toivoo muuan mummu.
VastaaPoistaOi, lentounia minäkin näen, mutta se johtunee ammatista. En enää lennä unissani koneella, mutta lennän kyllä käsiä siipimäisesti räpytellen tai sitten vain liitelen kevyesti :D
PoistaYstävälleni tuli Caminon jälkeen olo, että hän on kävelyn alueella saavuttanut omat "tavoitteensa". Hän on nyt aloittanut juoksun! Minä aloitin juoksun joitakin vuosia sitten (entisenä kaikissa meissä ei asu pientä juoksijaa -ihmisenä) Sohvaperunan juoksukoulun ohjeilla. Sellainen löytyi, ainakin silloin, tuolla nimellä googlaamalla. Siinä aloitetaan juoksun ja kävelyn vuorottelulla, inhimilliseen tahtiin. Ja pari vuotta sitten juoksin puolimaratonin. Juurikin Jyväsjärveä kiertäen. Entisessä opiskelu- ja kotikaupungissa puolimaratonin juoksemisessa oli oma nostalgialatauksensa.
VastaaPoistaKiitos vinkistä, tutustun löytyykö tuollaista juoksukoulua edelleen. Juuri tuo, että kävellään ja juostaan vuorotellen kuulostaa siltä, että voisin uskaltaa kokeilla :) Miksi ihmeessä juokseminen tuntuukaan "pelottavalta"?
PoistaKävelyyn en ole kyllä yhtään kyllästynyt, mutta nyt kuukausi caminon jälkeen tuntuu siltä, että pitäisi olla joku pitempi juttu taas, 10 km ei tunnu oikein missään, vaan pitäisi olla rinkka selässä ja vettä mättää :D :D
Minustakin kengät ovat pienentyneet, ostin juuri keväällä uudet lenkkarit. Tulin siihen tulokseen että jalka leviää paljon kävellessä. Mulla on oikein hyvä jalan kaari mutta ortopedi jo joitakin vuosia sitten totesi että mun luut leviää joka askeleella. Jalkojen ongelmien vuoksi en ole voinut pitkään aikaan kävellä juuri muuta kuin lenkkareilla yms. ja kun jalka pääsee olemaan "levveesti" niin siinä voi tapahtua "jalan kasvamista" eli japanilaisten jalankutistus pienillä kengillä ja sitomisella vain myytti.
PoistaMulla on kasvanu aikuisiällä jalka noin kolme numeroa raskauksien ja iän myötä- jos kengän kokonumeroon on uskominen...
Voi kirjotusvirheet... Siis ei ole vain myytti, piti kirjoittamani.
PoistaOlen miettinyt samaa, vaelluskengät tuntuvat nyt ihan parhailta, kävelin niillä Ruotsin ja Norjan reissulla aika paljon, mutta myös lenkkareilla. Nyt kun caminosta on vähän aikaa ja jalat ovat saaneet lepoa, eivät ne viime kesänä ostamani lenkkarit enää tunnu pieniltä, kuten heti caminon jälkeen. Outoa, samoja sukkia olen käyttänyt, eikä ole olleet turvonneet jalat tai mitään. Mutta on minullakin jalka varmaan yhtä kokoa isompi nyt kuin nuorena tyttönä.
Poista