Ennen kuin muisti menee, kirjaan ylös pikkujuttuja, joista voi olla hyötyä muille caminolle lähteville. Ne ovat sellaisia, jotka omaksuu matkanvarrella muilta, tai oppii itse kantapään kautta. Ihan pieni unohdus voi aiheuttaa paljon hankaluutta, tai pikkujuttu auttaa pitämään tavarat kasassa.
- Kahvilaan mennessäni, tai muutenkin kun laskin rinkan selästäni, laitoin sen aina vatsapuoli eteenpäin, selkäpuoli seinää vasten, kiinnitin myös lantiovyön klipsin. Näin estin sen vahingon, että itse tai joku muu astuisi klipsin päälle, tai siirtäisi tuolinjalan siihen ja istuisi päälle ja se menisi rikki. Sitten sitä on pulassa, jos ei saa lantiovyötä kiinni.
- Jos käytät sauvoja ja ne täytyy majoituksissa jättää yhteissäilytykseen, kiinnitä ne yhteen jollain tunnistettavalla lenksulla. Aamuisin usein lähdetään liikkeelle hämärässä ja sauvoja on isot kimput saaveissa tai koreissa. Voi käydä aivan inhimillinen erehdys jollain ja sauvat sekoavat. Mutta jos sauvaparissa on gummilanka, josta roikkuu pieni pehmoapina, niin ainakin sitä miettii, että milloin minä tämmöinen olen laittanut, jollei sauvapari olekaan omani.
- Kenkiäkin säilytetään kura- ja hajusyistä yhteistiloissa hyllyillä. Omat kengät ovat ne tärkein varuste, eikä kuulema sellaista muisteta, että kenkiä olisi vaihtunut, mutta kertahan se on ensimmäinenkin, jos niin kumminkin käy. Me solmimme siskoni kanssa kenkämme yhteen nauhoista, joten jos joku vahingossakaan olisi ollut ottamassa meidän kengistämme yhtäkään hyllystä, olisi saanut kaikki neljä ja viimeistään siinä vaiheessa huomannut, että nyt tuli väärät. Kengät ovat hämmästyttävän samannäköisiä etenkin kuravaiheessa, kun niitä on hyllyriveittäin aamuhämärissä tarjolla.
- Ota vaelluskenkien pohjalliset aina silloin tällöin kuivahtamaan kävelyn jälkeen, vaikkeivat kengät olisikaan kastuneet. Äläkä ihmettele jos aamuisin kenkäsi tuntuvat ensin oudoilta, varsinkin jos niitä säilytytään kylmissä tiloissa. Kenkien kestää hieman aikaa lämmetä ja muistaa jalkojesi muoto, noin vartin kävelyn jälkeen ne ovat taas omat itsensä.
- Jos käytät kevyttä mikrokuituista retkipyyhettä, merkkaa se pesulappuun nimikirjaimin. Samanlaisia pyyhkeitä oli melkein jokaisella ja jos ripustat sen kuivumaan yhteistiloihin, voi sekaantuminen olla lähellä. Muutenkin, urheiluvaatteet ovat tosi samanlaisia kaikkialla, niin samannäköisiä paitoja, urheilurintsikoita ja etenkin merinovillasukkia näkyi pyykkinaruilla, että sai olla tarkkana, että ottaa omansa.
- Melkein kaikilla peregrinoilla oli jonkunlainen opaskirja mukanaan, niissä on pätevät päiväkohtaiset etappikuvaukset ja tietoja välimatkoista, kahviloista, majoituksista ja muusta tarpeellisesta. Sadesäällä oli joskus työlästä pitää kirjaa kuivana, eikä sitä halunnut joka tauolla kaivella rinkan sadesuojan alta esille. Hyvä vinkki oli ottaa puhelimeen kuva päivän etapin sivusta. Siitä oli helppo tarkistaa kahvikupillisen äärellä, että missä seuraava vessa olikaan ja kuinka paljon on matkaa vielä jäljellä. Moni kuulema repii opaskirjasta sitä mukaa sivuja pois, kun matka edistyy, mutta minä en saattaisi koskaan repiä kirjaa ja muutenkin, siitä on jälkikäteenkin hyvä tarkistaa yksityiskohtia. Nyt jo moni juttu on mennyt puuroksi päässäni, ilman blogipostauksia ja opaskirjaa en pystyisi enää laittamaan asioita oikeaan järjestykseen päässäni juuri mitenkään.
- Mikäli sinulla on passin lisäksi myös virallinen henkilökortti, suosittelen lämpimästi sen käyttämistä caminolla henkilöllisyyden todistamiseen. Olipa paljon kätevämpi käyttää kuin muovipussiin suojattu passi. Monet kerrat olimme litimärkiä tullessamme majoituksiin ja toisen henkkarit riittivät, minun henkilökorttini oli esillä jo ennen kuin siskoni oli ehtinyt edes ottaa rinkkaa selästä. Minulla oli pienikokoinen lompakko takkini hihan taskussa ja sieltä kortin otti esille kolmessa sekunnissa. Albergueissakin välillä piti näyttää virallista henkilöllisyystodistusta, vaikka credencial kyllä periaatteessa olisi se, millä asian pitäisi hoitua, siinä on passin/henkilökortin numero ja se on se, millä varsinaisesti lunastaa oikeuden majoittua alberguessa.
- Meistä oli kätevää pitää pientä kahvikassaa erikseen muista rahoista pienessä kukkarossa. Pidimme summittaista kirjaa siitä, että kulut menivät puoliksi majoituksista ja ruokailuista, mutta kahvikassassa pidimme pientä määrää kolikkoja, viitosen seteliä, kymppiäkin, jolla oli helppo ostaa kahvilassa, tai pieniä ostoksia kaupassa, eikä tarvinut ottaa lompakkoa esille eikä räknätä, että paljonko tämä nyt tekee kummaltakin.
- Jos otat paljon kuvia matkan varrella, suosittelen että käyt ne iltaisin läpi ja poistat samantien ne tärähtäneet ja muuten huonot, samoin tuplat ja triplat. Minulla ainakin on edelleen tapa ottaa samasta asiasta useampi melkein samanlainen kuva, ihan varmuuden vuoksi ja sitten kuvia on pian 1500.
- Käteisvaroja kannattaa pitää muutaman päivän tarpeeseen ja pitää vararahasto jemmassa jonnekin päin rinkkaa piilotettuna tai muussa hyvässä paikassa. Pankkiautomaatteja on kaupungeissa ihan hyvin, mutta näissä 50 asukkaan kylissä ei välttämättä ole. Kortti ei käy maksuvälineeksi kovin hyvin baareissa tai majoituksissa, ei aina kaupoissakaan vasta kuin jonkun tietyn euromäärän jälkeen. Viisikymppinen on isohko seteli, muttei liian hankala käyttää.
- Minun luottokorttini kopioitiin heti matkan alussa luultavasti yhdessä tietyssä automaatissa. Kortilla oli koitettu tehdä kymmeniä ostoksia, mutta onneksi valvonta toimi. Korttini oli jonkunlaisessa osakäyttökiellossa, debitiltä pystyin nostamaan, osa maksutapahtumista meni lävitse, samoin automaattinostoista ja eräs automaatti nielaisikin korttini. Sitähän ei olisi pitänyt minulle antaakaan, mutta pankin virkailija kyllä antoi henkilöllisyyttäni tarkistamatta jopa. En itse siis tiennyt silloin korttini ongelmasta, verkkopankin tapahtumissa ei näkynyt mitään omituista, enkä ollut huomanut minulle uudehkon pankkisovelluksen kohtaa, jossa kortilla oli varoitus. Loppumatkasta sen huomasin ja soitin palveluun. Sain tietää kortin tilasta ja se suljettiin kokonaan. Onneksi yhtään väärinkäyttöyritystä ei mennyt lävitse ja selvisin electron-kortin kanssa loppumatkan. Vinkkini on: pidä aina varaluottokorttia mukana. Minulla oli kyseiselle, suljetuksi menneelle kortille tehty hotellivaraus aivan matkan lopussa. Vaikka maksoin käteisellä, halusi hotelli kortin vakuudeksi ja jouduin pyytämään Kammenpyörittäjää avuksi oman korttinsa kanssa. Kotona minua jo odotti uusi kortti, jonka saatoin heti ottaa käyttöön. Kun lähdet tämäntapaiselle matkalle, sulje verkkopankin kautta korttisi verkko-ostomahdollisuus matkasi ajaksi, tuskin sinulla on aikaa tehdä nettiostoksia ja näin estät mahdolliset väärinkäytöt ennalta.
- Wi-fiä on laajalti saatavilla albergueissa, hostaleissa ja baareissa. Salasana on usein näkyvällä paikalla tai verkkoon pääsee suoraan ilman salasanaa. Niin ollen paikallisen liittymän hankkiminen ei ole mitenkään välttämätöntä nettiyhteyden kannalta. Vain 2-3 majoituspaikkaa oli sellaista, missä nettiyhteys ei toiminut makuusaleissa tai huoneissa kunnolla tai ollenkaan, niissäkin yleensä ravintolan puolella tai yhteistiloissa ainakin auttavasti. Suurimmaksi osaksi nettiyhteys toimi aivan riittävän hyvin.
- Kun huomaat, että sinulta puuttuu jotain, tai jotain on mennyt rikki ja sellainen tuote tulee kaupassa vastaan, osta heti. Seuraavaa kauppaa, jossa olisi tarvimasi tuote tarjolla ei ehkä tule vastaan seuraavaan kahteen viikkoon tai ollenkaan. Helposti sitä ajattelee, että onhan noita retkeilykauppoja, kun on juuri kävellyt viiden ohi edellisinä päivinä, mutta sitten sitä kauppaa ei vaan tulekaan enää vastaan. Sama eväiden kanssa, osta se banaani tai juomatölkki nyt hyvän sään aikaan.
- Jos joku ihminen matkan varrella on niin mukava ja ilahdut aina hänet nähdessäsi, älä jää odottamaan huomista ennen kuin pyydät hänen yhteystietojaan. Et ehkä koskaan näe häntä enää. Se ei tunnu todelliselta vaihtoehdolta, etenkin alkumatkasta, jolloin samat ihmiset kulkevat melko samoja päivämatkoja ja heihin törmää monta kertaa päivässä. Sitten ykskaks huomaakin, että missähän se mukava hollantilainen onkaan, eipä ole näkynyt, eikä enää näykään.
- Älä eräröi lähettää pois tavaroita, joita et sittenkään tarvitse. Tai jos niillä ei ole paljon taloudellista arvoa, anna ne pois. Monissa albergueissa on laatikoita, joihin voi jättää itselle tarpeettomia, ehjiä tavaroita ja joista voi ottaa, jos siellä on jotain mitä itse tarvitsee. Ne eivät tietenkään ole mitään roskiksia, jonne dumpataan epäkuranttia roskaa. Minä lähetin yhden paketin kotiin, se oli melko kallista, mutta opinpa sen, etten ota mukaan sellaista, mitä en missään tapauksessa tahdo hukata, mutten kuitenkaan tarvitse matkan aikana. Matkalta voi lähettää myös itselleen paketin Santiago de Compostelaan Camino Forumin toimistoon foorumin ylläpitäjän, Ivarin hoiviin. Siellä säilytyksestä otetaan maksu. En tiedä paljonko maan sisäiset postimaksut ovat, mutta Espanjasta Suomeen lähettäminen oli tyyristä, alle kolmen kilon paketti maksoi yli 40 euroa, en muista tarkalleen.
Hyviä vinkkejä, kiitos :)!
VastaaPoistaTäydennän listaa, jos jotain tulee vielä mieleen. :)
Poista