Elpyminen caminosta eli aftercamino vei joitakin viikkoja, vaikkei sitä heti huomannut edes tapahtuvan. En edes huomannut sen olevan tarpeen, mutta kyllä se oli. Monenlaista tapahtui niin elimistössä (inhoan sanaa kroppa, enkä keksinyt nyt parempaa sanaakaan, ruumista en oikein tahdo elävästä ihmisestä puhuttaessa käyttää myöskään, vaihdan sanan jos älyän mikä olisi sopivampi) kuin henkisellä puolellakin, kun jokapäiväinen caminolla käveleminen loppui.
Aluksi unielämä alkoi muuttua. Ensin kaikissa unissa tein mitä teinkin, mutta siinä sivussa kävelin. Sama kuin aktiivisen marjastuspäivän jälkeisenä yönä tekee unissaan mitä moninaisempia juttuja, mutta toisella kädellä kumminkin poimii marjoja. Sitten käveleminen jäi unista pois ja aloin nähdä minuksi tavallisia hauskoja unia ilman sivutaaperrusta. Myös unentarve ajallisesti alkoi vähetä tavalliseen määrääni, aloin jälleen herätä aikaisin aamulla.
Ruokahalu palasi vähitellen ja nälkääkin tunnen välillä, jos ruokailuvälit venyvät pitkänpuoleisiksi. Mielitekoja on taas, mikä on ihan hyvä, kesä kun on täynnä kaikkea ihanaa syötävää. Nyt on vaikea enää uskoa, miten totaalisesti ruokahaluni katosi matkalla ja miten nopeasti se tapahtui. Ilmeisesti sillä ei ollut kuitenkaan caminolla jaksamisen kannalta mitään kamalia seuraamuksia. Luultavasti ne ihanat viileät kevätsäät (aika kultaa jne) vaikuttivat asiaan, helteessä etenkin juominen olisi paljon tärkeämpää.
Polvissani oli jonkun verran jäykkyyttä matkan jälkeen. Portugalin jäähdyttelyosuudella (oikeastaan lämmittelyosuudella, sillä siellä oli paljon Espanjaa lämpimämpää) lukuisten pitkien portaiden laskeutumisessa piti hieman kiemurrella. Niin kiertoliike kuin suoraan astuminenkin etenkin korkeissa askelmissa tuntui selvästi polvissa. Jonkun verran ne myös narisivat, mutta nyt se on jäänyt pois. Enpä tosin ole juuri katedraalien korkeita portaita tai vuoren rinteitä kiivennytkään viime viikkoina.
En muistaakseni caminon aikana tai heti sen jälkeen sanonut kertaakaan, että ei ikinä enää. En muistaakseni ajatellutkaan sellaista. Mutta taisin ajatella, että ei pitkään aikaan. Ei tänä vuonna, ei nyt ainakaan tänä kesänä, herranen aika.
Caminolle en ole lähdössä, mutta pienelle kävelymatkalle kuitenkin. Yksityiskohtia ei ole lyöty lukkoon vielä edes päivämäärien osalta, mutta noin kuukauden kuluttua pakkaan taas rinkkani ja lennän sisareni luokse Englantiin. Teemme siellä muutaman päivän kävelyretken. Retken pituus riippuu siitä, miten saamme aikataulumme sopimaan yhteen. Minullahan pitäisi olla aikaa aivan hulvattomasti käytettävissäni, mutta kyllä sitä kaikenlaisia reunaehtoja on kuitenkin huomioon otettavana.
Suuntana on maan eteläinen osa ja ainakin joitakin osuuksia Wessex Ridgeway Southista. Minua miellyttää erityisesti se, että reitti päättyy Lyme Regisiin, jossa viime vuonna kävin Kammenpyörittäjän ja Opiskelijan kanssa. Siellä on kaunis laituri, joka on tuttu kaunokirjallisista teoksista ja niihin pohjautuvista elokuvista ja tv-sarjoista. Viisastelevan sydämen päähenkilö Anne Elliott käveli laiturilla vesisateessa ja Ranskalaisen luutnantin naisenkin nähtiin siellä odottelevan rakastaan.
Otin rinkkani jo esille, Kammenpyörittäjä pesi sen perusteellisesti caminon jälkeen ja rinkka kuivui kaikessa rauhassa monta viikkoa. Siinä ei näy oikeastaan mitään käytön jälkiä, kaikki soljet ja remmit ovat kuin uudet, samoin vetoketjut toimivat hyvin ja kankaan väri on yhtä kirkas kuin ennen caminoa. Jatkuva auringonpaiste olisi voinut sitä haalistuttaa, mutta mitäpä me sellaisesta tiedämme.
Mietin jo puolipäiväisesti mitä varusteita nyt otan mukaani, etenkin sitä miten vähän tavaroita pakkaan. Tähtään siihen, ettei rinkkani paina kuutta kiloa enempää. En ole kyllä ihan varma paljonko sen tyhjäpainokaan on. Täytyy punnita se heti tänään. Mieluiten juuri nyt, mutta muut vielä nukkuvat. Ehkä maltan odottaa enkä kolistele vielä.
Heti kun päätös kävelyretkestä oli tehty, kävely palasi uniini. Viime yön unessani näimme sisareni kanssa karhun hyvinkin läheltä, mutta olimme suuren sammaleisen kallionlohkareen päällä turvassa. Olin huolissani alapuolellamme kävelleestä nuoresta tytöstä, mutta hänkin pääsi turvaan. Harmittelin unessa sitä, etten saanut karhusta kuvaa. Miten kiva sellaisesta olisi laittaa kuva blogiin, mietin.
Tänä sunnuntaina suosittelen kävelymusiikiksi Luke Bryanin kappaletta Do I.
Kuuden kilon reppu kuulostaa hyvältä ja uusissa popoissa vähän matalampi varsi, vai? Voi olla mukavampi, jos reitti on tasaisempaa. On muuten hauskat kiviportaat kuvassa.
VastaaPoistapaskeriville, edelleen viileästä Keski-Euroopasta
Toivottavasti kengät tulevat pian, tosin olen tykännyt Meindleista juuri siksi, että varsi on vähän korkeampi, suojaa nilkkoja hyvin. Jos ehdin kolmekin viikkoa kävellä uusilla kengillä, uskallan lähteä niillä. Ne ovat varmaan vähän kevyemmätkin. Ja pitäisi hyvin pitää vettä.
PoistaKatoin juuri paljon mun deuterini painaa tyhjiltään- noin 2,4 kg. En tiedä punnitsenko rinkkaa ollenkaan valmiina koska se mitä pitää kantaa, pitää kantaa. Ja jos en pysty, viskon sitten ojan varteen yksitellen tavaroita :D Aika moni ensikertalainen ottaa liikaa tavaraa. Kai se pitää itse kokea mikä on liikaa?
VastaaPoistaMäkin ostin uudet kengät just eilen. Ne on maastojuoksuun, Merrelin, vibram pohjalla. Oli ihan tosi hyvän tuntuset jalassa.
Mutta ne eivät siis caminolle ole tulossa mukaan.
Miten muuten pesitte rinkan?
Punnitsin omani äsken ja se painaa alle kaksi kiloa, noin 1,7 kg. Minusta punnitseminen oli hyväksi ennen lähtöä, sillä osasin vielä karsia rankasti tavaroita. Lähinnä siinä mielessä, että vähensin vaatekertoja, en yksittäisiä tavaroita. Ei sitä tarvi olla montaa paitaa ja monia housuja :D Yksiä käytetään vaan ja ne pyykinpesumahdollisuudet ovat hyvät.
PoistaKammenpyörittäjä laittoi rinkkani suureen saaviin ja huljutteli sitä pesuvedessä siellä hyvän aikaa. Mitään tahroja siinä ei ollutkaan eikä esim öljyä pohjassa tms. mitä voi maasta tai asvaltista tulla. Sitten kunnon huuhtelut ja kuivaaminen. Pesukoneeseen sitä ei voinut laittaa, kun selänosan runko on sen verran suuri ja taipumaton.
Hei, yritin kaivella täältä tietoa syystä miksette voineet valita Napoleonin reittiä, mutta en löytänyt vastausta. Kävin aika monta juttua lävitse ja tietysti ohitin sen missä kerrot sen 😱
VastaaPoistaSyy oli ihan yksinkertaisesti lumi. Silloin maaliskuun lopulla satoi lunta vielä useita kertoja ja ilmeisesti reitti avautui vasta huhtikuun puolivälissä suunnilleen. Reitistä oikein varoitettiin aloitustoimistossa ja suorastaan kiellettiin sinne lähtemästä ja se ainoa puolivälin alberguekin oli vielä suljettu. Ei kai sitä oikeasti voi estää ketään lähtemästä reitille, mutta me kyllä tottelimme kiltisti :)
PoistaOk, toki ymmärsin että ilmat mutta mietin että voiko sade "sulkea" reitin.
PoistaKyllä minäkin tottelisin. Ei noilla asioilla viitsi pelleillä. Ihmiset jotka asuvat paikkakunnalla tietävät kyllä. Voihan se toki olla että kyse on turisteista jotka eivät ole lumeen tottuneet, mutta turvallisuusohjeita pitää kuunnella.
Kyllä mua harmittaa jos syystä tai toisesta emme Napoleonille pääse, mutta eihän se nyt reissua pilaa kuitenkaan 😊
Ymmärtääkseni sade ei ole syy reitin sulkemiseen. Lunta tuli silloin puoli metriä yössä ja useampaan kertaan ja siellä kyllä oli tiet ihan kadoksissa ja täysi syy olla avamaatta reittiä. Joten en usko, että kesällä millään olisi syytä, etteikö reitti olisi avoin. Mutta voi olla, että olisi sumua ja sekin kyllä pistäisi miettimään, onko reitti järkevä. Minä kun en sitä kävellyt, niin en osaa sanoa, olisiko se vaarallinen sumulla. Muutama sumuinen päivä sattui meille, mutta emme olleet silloin sellaisissa paikoissa, että olisi ollut vaarallista, esim putoamisen vaaraa. Kaiteitahan ei turhaan ole ja voi olla melkoisia pudotuksia polulta paikoin. Olen kerran ollut vuoristoisessa paikassa kun sumu iski ja silloin piti kyllä kääntyä takaisin. Tai oikeammin se oli pilveä, mutta näkyvyyttä ei ollut kuin muutama metri. Vieraassa paikassa on viisainta olla ekstravarovainen.
PoistaSe matalammalla kulkeva reitti on myös kaunis ja siinäkin on tekemistä, jos meinaa päivässä päästä Roncesvallesiin. Mehän jäimme puoliväliin yöksi. Mitenkähän siellä auringonnousut ja laskut sitten teidän aikaan ovat? Oletko katsonut? Että miten varhain pääsee liikkeelle ja joko pimeä tulee aikaisin? Meillä aamut valkeni seitsemän aikaan, mutta illasta oli kyllä valoisaa pitkään, kun oli kevät.
En ole noita aurinkojuttuja miettinyt. Päätettiin miehen kanssa että mennään joka päivä fiiliksen mukaan, katellaan tuleeko tietty rytmi vai herätäänkö miltä edellisenä iltana tuntuu. Vitsit kun ootan kovasti jo 😊 nyt alkaa matkakuume hiljalleen nousta kun ei ole ennen matkaa mitään erikoista enää tulossa.
PoistaSumu olis siinä mielessä ikävä että jäis ne maisemat huomaamatta 😄 mut jälleen kerran, kun ei ilmoille voi mitään niin en niistä pahemmin kiukuttele.
Ainoa vaan... Pelkään ihan hirmusesti ukkosta. On mulle varmasti yks ylityksen paikka kun pitää mennä ulos ukkosella. En ole juuri lapsuuden jälkeen näin tehnyt. Klups. 😁
Siis salamointia pelkään, en jyrinää...
PoistaMeillä oli yksi ukkoshetki, sellainen vielä, jossa juuri ehdin sanoa sisarelleni, että onneksi näin aikaisin keväällä ei varmaan ole ukkosia, niin jopas alkoi jyristä :D Mutta olimme juuri tauolla ja olimme sen aikaa sadetta pitämässä, että ukkonen meni kauemmas.
VastaaPoista