Onnekas moka

Tässä olisi montakin nättiä sukan väriä!

Vaellussukkien tärkein ominaisuus ei ilmeisestikään ole väri, tai ainakaan nätti väri. Useimmat ovat harmaita tai vaaleanruskeita, mikä on aivan järkevää, sillä sen värisiä niistä tulisi joka tapauksessa runsaan käytön, kulumisen tai suolammikkossa suoritetun nyrkkipyykin johdosta. Minusta nyt kumminkin olisi kiva, että sukat olivat sievän väriset. 

Ostin Tallinnasta kolme paria vaellussukkia, joiden väri oli jotain harmahtavanrusehtavaa. Kokokin oli aika suurella holkkumalla, hinta sitäkin auliimpi. Kolme paria tarjouksessa yhdeksällä eurolla, joten kovin suuria vaatimuksia en sukille asettanut. 

Aloitin sukkien koekäytön maanantaina uusien kenkien kanssa yhtä aikaa. Ei ehkä ihan viisasta, mutta menköön. Kammenpyörittäjän mielestä sukka on minulle pikkuisen iso, jää kuulema vähän ryppyyn nilkan päältä. Enpä ole tuota älynnyt koskaan edes ajatella, luultavasti edellisetkin vaellussukat ovat olleet vähän isoja ainakin ennen ensimmäistä pesua. 

Sukka tuntui kuitenkin toimivan kengässä ihan hyvin. Aika lämmin se oli ilman ollessa parikymmenasteista. Kuten olen tunnustanut, hieman saatoin lumpsia reitilläni, mutta kengät pitivät veden pois jaloistani ja kotiin päästyäni jalat olivat aivan kuivat. Olen oppinut, että sukkia ei kannata ottaa ihan heti pois kun riisuu kengät (siis vaikka voisikin), vaan kannattaa hetken tepastella sukkajaloin ja sitten tunnustella ovatko sukat kuivat. Aluksi nimittäin saattaa tuntua, että jalathan ovat märät, mutta siinä sekoittuu jalkojen oma lämpö ja hikisyys, mikäli sellaista epänaisellisuutta nyt esiintyisi, mutta eihän meillä. 

Sukat olivat siis aivan kelpoisat ainakin ennen ensimmäistä pesua. Käytin niitä ennen pesemistä vielä toiseen kertaan, olivat tuulettuneet kunnolla yön aikana. Toisella käyttökerralla huomasin kenkien sisävarren tehneen pienen värjäytymän sukan varsiin, mutta se nyt ei haittaa mitään. Nyppyyntymistä en huomannut, kuten ennen caminoa ostamissani melkoisen kalliissa Falken sukissa. Niihin tuli nyppyjä varmaaan kotimatkalla kaupassa ostospussissa. 

Eilen piti pikaisesti pestä yhdet punaiset housut ja keräsin mukaan muutakin pyykkiä, josta ei mistään pitänyt lähteä väriä. Ne housutkin oli pesty jo sata kertaa. Laitoin liikuntavaatteet samaan koneelliseen ja painoin nappia. Ajattelin, että 60 astetta auttaa siihen mustaan mikälietarhaan, joka housuihin oli tullut. Mukana koneellisessa oli caminolla hyödyllinen suuri huivini. 

Meni tunti ja kone kilautti ilmoille iloisen valmista on-biisinsä (Samsung-pesukoneen hupaisa ominaisuus) ja minä menin kiinnostuneena katsomaan toimiko vaaleanpunainen paljonmainostettu tahranpoistaja. No ei se ihan kokonaan toiminut, mutta sukkani olivat kauniin vaaleanpunaiset. Muille vaatteille ei käynyt kuinkaan, se ihana suuri huivinihan se päästi punaista väriä kuudessakympissä. Sukat eivät juurikaan kutistuneet pesussa, ehkä varsi muutamia millejä, mutta sekin voi olla silmänlumetta.

Mission half complished. Tänään pesin housut uudelleen niin, että tahranpoisto oli kankaassa koko yön ja kas, the stain is vanished. En laittanut kauniita vaaleanpunaisia sukkiani pesuun vaan toivon värin pysyvän hyvin tiukasti ja harkitsen toisenkin parin värjäämistä, varmaan huivista riittää toisenkin parin pilaamiseen?

Sukat konmarinoituna

Sadepäivän kävelymusiikiksi suosittelen Jon Bardin kappaletta Head Over Boots. Veikkaan, että tykkäätte. Tai sitten ette, mutta ei haittaa.