Toinen lähikävelypäivä Dorsetissa

Tänään sunnuntaina lähdimme kävelylle vasta kymmenen jälkeen, aamiaisen aikaan sataa tihuutti vettä, mutta kun päiväreppumme oli pakattu ja kissa jätetty päiväunille,  sadekin oli jo loppunut. Eikä vettä enää tullut lisää. 

Tämän päivän retken käännepiste oli Evershotin kylä. Sisareni kertoi kävelleensä sinne kerran lounaalle ja saman mekin aiomme tehdä. Maisemat olivat tuttuun dorsetilaiseen tapaan hyvin kumpuilevat ja saimme kyllä pulssin nousemaan ja hien pintaan ensimmäisessä nousussa, jolla oli mittaa varmasti toista kilometriä ja jyrkkyyttä paikoin kymmenisen prosenttia. 

Ensimmäinen pysähdyskohta oli Batcomben kylässä, jonka kauniissa kirkossa pistäydyimme. Sisareni kertoi käyneensä siellä joulun aikaan jumalanpalveluksessa. 

Jonkun matkaa kylän jälkeen ylitimme suuremman valtatien, jonka paikalla on muinoin ollut roomalaisten rakentama tie. Edelleen samalla kohtaa kulkee valtatie, jonka ylityksessä jalkaisin sai olla tarkkana. Holywellin kylän jälkeen lähdimme pois autotieltä, kuljimme maatilojen pihojen poikki, vaikka hieman ujostutti. Löysimme kuitenkin tiemme, vaikka karttaan merkitty polku oli monessa kohtaa hyvin viitteellinen. Avasimme ja suljimme lukuisia portteja, kiipesimme Jane Austen-porttien ylitse ja loikimme purojen yli. Maisemat vaihtelivat hyvin runsaista lehtometsistä aukeisiin peltoihin,  tylsää kohtaa ei reitillemme osunut.

Paikoin syyllinen lannanhajuun oli vielä nähtävillä

Saavuimme Evershotin kylään noin yhden aikaan, vivofit näytti tuolloin noin kahdeksaa kilometriä. Menimme kylän ainoaan pubiin lounaalle, samoissa puuhissa oli moni muukin. Eilisestä viisastuneina otimme vain alkuruoan ja puddingin puolikkaan tuopin kanssa. Söimme salaattia, minä jälkiruoaksi sticky toffeepuddingin ja sisareni otti pannacottan persikkakeiton kanssa. Sopivan kylläisinä lähdimme paluumatkalle.

Nyt kuljimme koko matkan autotien varsia, teitä oli monen levyistä, onneksi liikennettä oli aika vähän. Emme löytäneet sen polun päätä, jota olimme aikoneet kulkea, mutta tiekin oli aivan mukava kulkea. Kumpuilevassa maisemassa sisareni piti lukua siitä montako ylä- ja alamäkeä vielä oli jäljellä ennen kuin olisimme taas Hilfield Friaryssa.

Pääsimme perille tunti ennen iltapäiväteetä, matkamittari näytti ranteessani 16,5 km. Eilinen 21 km tuntui jonkun verran ja lämmin sää myös,  kengät olivat ahtaan oloiset ja hiukset hikiset. Oli mukava päästä suihkuun ennen teetä. 

Tämän päivän reitillä ei ollut niin paljon nähtävää kuin eilisellä, mutta pidin siitäkin paljon. Mietimme miten paljon kuumempaa voi nyt olla Espanjassa tutuilla peregrinoilla,  meille tämä englantilainenkin kesäsää on riittävän lämmin. 

Huomenna lähdemme sitten varsinaiselle kävelyretkellemme ja ensimmäisen päivän päätepiste on Hooke-nimisessä kylässä. Siellä majoituimme yksityismajoitukseen. Mikäli nettiyhteyttä ei ole, päivän postaus siirtyy tuonnemmas.

Edit: Liitän tämän postauksen CampaSimpukan ylälaidasta löytyvälle Poissa kotoa-välilehdelle, jonne kerään matkailuaiheisia postauksiamme.

Brothers Osborne suorittaa päivän countryosuuden kappaleella 21 Summer.